Työttömäksi jäänyt lähes 60-vuotias Alain Delambre on tehnyt lähinnä hanttihommia viimeisten vuosien aikana. Ikää on liikaa eikä töitä tunnu enää löytyvän. Mutta sitten käy onnenkantamoinen: täsmälleen hänen osaamisalaansa kuuluva työ on avoinna isossa yrityksessä henkilöstöhallinnon päällikkönä. Kaikki tuntuu menevän jopa liian hyvin ottaen huomioon että hän on ainoa ikäihminen joka on valittu jatkoon haastatteluissa.

Henkilön valintaprosessi avoinna olevaan tehtävään ei ole aivan perinteinen. Viimeinen valinta tehdään roolipelissä missä työnhakijat joutuvat arvioimaan valittujen johtohenkilöiden käyttäytymistä painetilanteessa kun heidät otetaan yllättäen panttivangeiksi kesken kokouksen. Alain tekee etukäteen kaikkensa ja käyttää perheensä rahaa siihen että hän saisi etulyöntiaseman tässä pelissä. Yllättäen paljastuukin että hänen suunnitelmansa on turha, häntä ei tulla valitsemaan missään nimessä tähän työhön. Hän on pahasti velkaantunut, ajanut perheensä etäälle itsestään ja vielä oma pääkin rupeaa hajoamaan. Onko hänellä enää hyviä vaihtoehtoja lainkaan?

Kaikki ei ole kuitenkaan ollut aivan sitä miltä näyttää. Alain ei ole aivan suinpäin ryhtynyt kostopuuhiin saatuaan tietää miten häntä on huijattu vaan on käyttänyt aikaa tämän suunnitteluun. Moni asia tosin ottaa uutta suuntaa kirjan edetessä ja loppua kohti asiat mutkistuvat ja suunnitelmat uhkaavat kariutua kokonaan. Loppuhuipennusta saa odottaa aivan kirjan viimeisille sivuille – vai minuuteille kun kyse oli äänikirjasta?

Kirjassa tuntui olevan todella hidas käynnistyminen ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Toisaalta se oli hyvin rakennettu, mutta pyöräillessä kun kuunteli n. 1,5 tunnin pätkissä, tuntui ettei ensimmäisillä kerroilla tapahtunut juuri mitään. Loppuvaiheessa tuli myös tällainen rauhallisempi hetki, kirjassa lähdettiin vähän turhaan selittelemään ja pohdiskelemaan asioita. Tapahtumien eteneminen hidastui tällöin huomattavasti ja minun kärsimättömyyteni kasvoi.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin hienosti rakennettu tarina josta ei lopulta käänteitä puuttunut. Äänikirjanakin tämä toimi, eikä minulle muistaakseni tullut hetkiä joissa olisin menettänyt otteen tarinasta. Ranskalaiset nimet, etenkin henkilöiden, olivat ehkä yksi vaikea asia kun kuunnellessa ne eivät tahtoneet jäädä päähän. Kirjasta lukiessa näitä oudompia nimiä on helppo kerrata ja äkkiä palata tarkistamaan aikaisemmasta jos joku on päässyt unohtumaan. Äänikirjan lukija Markus Bäckman oli myös hyvä, hän pystyi eläytymään tilanteisiin mikä toi hyvän fiiliksen kuunteluun.

Netflixiin oli tullut tämä samainen kirja minisarjana joten täytynee katsoa se tähän perään. On kiva nähdä miten hyvin kirjan tarinaa on seurattu.