Month: June 2020

Rauha on tullut universumiin, mutta tieto siitä ei ehdi tavoittaa kaikkia aivan yhtä nopeasti. Toisaalta kaikki eivät myöskään välitä siitä että rauha on saatu aikaiseksi ja jatkavat vielä vihanpitoa tai ehkä enemmänkin rikollista toimintaa. Risteilyalus lastataan täyteen siviilejä, sotilaita ja sotarikollisia mutta avaruushyppy epäonnistuu ja matkustajat heräävät vasta pitkällä tulevaisuudessa mistä varsinainen tarina lähtee käyntiin.

Kirjassa ei edes yritetä seurata ihmisten mahdollista normaalia käyttäytymistä vaan keskitytään alkuun yhden sotarikollisen jahtaamiseen. Mikäli alus tosiaan on tuhansia vuosia uinunut, voisin kuvitella että ihmisten käyttäytyminen olisi aika lailla erilaista kuin mitä kirjassa oli kuvattuna. Toisaalta kertomus on jotenkin keveän tuntuinen ja monia asioita mitä aluksella tapahtuu ja voisi tapahtua sivuutetaan täysin. Ehkä paras tapa miten tämän kirjan voisin kuvailla, on että tämä on lyhennelmä varsinaisesta romaanista. Vaikka juoni on tavallaan ihan hyvä niin silti tämä melko ylimalkainen kerronta tietyissä asioissa jättää vaisun kuvan.

Tämä oli uusi ja tuntematon alue minulle: äänikirja englanniksi. Vähän jännitti kun pyöräillessä ja samalla äänikirjaa kuunnellessa joskus muutenkin menee asioita ohi, niin mitä sitten tapahtuu kun yrittää vieraalla kielellä kuunnella. Turha pelko, tämän ainakin pystyi hyvin kuuntelemaan joskaan en nopeuttanut kuten suomalaisia kirjoja vaan annoin tekstin tulla normaalilla nopeudella.

David Duchovny on paremmin tunnettu näyttelijänä mm. X-files roolistaan eikä minulla ollut käsitystä että hän on kirjoittanut useamman kirjankin. Hän toimi itse myös lukijana tässä ja näyttelijä kun on, eläytyi varsin hienosti tekstiin koko ajan.

Mutta kirjasta: Olipahan erikoinen tapaus. Kuuntelin tämän suhteellisen lyhyen äänikirjan muutamalla fillarilenkillä. Eläimet eivät ole tyhmiä, vaikka ihmiset eivät heitä ymmärräkään. Keskenään he keskustelevat eläinten esperantolla joten ainakin kommunikaatio on kunnossa. Elsi on lypsylehmä Yhdysvalloissa ja samalla tilalla asustelee paljon muitakin eläimiä. Kerran Elsi pääsee seuraamaan ikkunan läpi televisiota jossa pyörii teurastamo-ohjelma. Tästä kauhistuneena hän suunnittelee paon ja kohteena on toisesta ohjelmasta bongattu Intia missä hän tulisi olemaan jumalan asemassa.

Huhut leviävät kuitenkin tilalla ja porsas päättää tuppautua mukaan, tosin hän ottaa kohteeksi Israelin sillä siellä inhotaan possuja niin paljon että hänet jätettäisiin rauhaan. Hän ottaa samalla nimekseen Shalom. Koska älypuhelimen käyttö ei näiltä kaveruksilta onnistu, hyväksyvät he vielä mukaan kalkkunan joka pelkää kiitospäivän lähestymistä. Täytyyhän heillä olla mahdollisuus ostaa lentolippuja ja käyttää karttaa.

Moninaisten vaiheiden ja Turkki – Israel – Intia -kierroksen jälkeen he päätyvät kuitenkin palaamaan takaisin: ei se ruoho ollut sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella. Elsistä tuli kirjailija ja Shalom joutui katkaisuhoitoon jäätyään matkalla koukkuun huumeisiin.

Ihan hauska kirja kuunnella, ei lasten kirja kuitenkaan sisällön perusteella vaikka tästä lyhyestä kuvauksesta ehkä niin voisi päätellä. Melkoisen päätöntä menoa alusta loppuun.

Jack Reacher, tuo entinen sotilaspoliisi ja nykyinen Yhdysvaltoja kiertelevä eläkeläinen törmää matkallaan ryöstöyritykseen jonka kohteena on hänen kanssaan samassa bussissa matkustanut vanhempi mies. Kun hän on torpannut ryöstäjän yrityksen on hän jo kovaa vauhtia sekaantumassa albaanialais- ja ukrainalaismafioiden väliseen toimintaan. Vanhalla miehellä oli mukanaan rahoja jotka hän oli maksamassa mafian koronkiskurille veloistaan. Hän oli joutunut lainaamaan rahaa jotta pystyi maksamaan tyttärensä sairaalahoidon.

Aikansa hämmennettyään mafioiden välistä tilannetta ja saatuaan ne lopulta hulluuden partaalle syyttelemään toisiaan ja venäläisiä, alkavat luonnollisesti ruumiskasat kasvaa paikallisessa ruumishuoneessa. Näppärästi Reacher saa lopulta kitkettyä järjestäytyneen rikollisuuden kyseisestä kaupunkipahasesta. Helppoa kun sen osaa.

Voinee sanoa että takuuvarmaa Reacheriä, mutta väistämättä tulee mieleen hänen päättelykyvystään Nikke Knatterton. Ovat varmaan sukua toisilleen?

Lamerica sijoittuu Helsinkiin, pääasiassa Lauttasaareen, missä nuori Helsingin Sanomien toimittaja Eeva Raulo törmää aamuisella linturetkellään murhattuun nuorehkoon mieheen. Tästä alkaa avautua hiljalleen monimutkainen vyyhti huumerikoksia, tuhopolttoja ja poliittista suhmurointia liittyen meidän kansainvälisen johtotähtemme, telealan yrityksen N… Telesammon, pääkonttorin sijoittamiseen.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja sitä oli miellyttävä kuunnella pyörälenkeillä. Tapahtumat etenivät sopivasti eikä tylsiä hetkiä tullut *). Mitään yliampuvaa kirjassa ei ollut vaan tuntui siltä että kaikki tämä olisi hyvinkin voinut tapahtua mistä iso plussa.

Vaikka usein kirjoissa lopussa jätetään joitain juonenkäänteitä avoimiksi ja lukijan itsensä pääteltäviksi niin tällä kertaa kirja tuntui jäävän vähän kesken. Olisin odottanut jotain vähän järeämpää loppua liittyen meidän megalomaaniseen telealan yritykseen jonka suojissa näitä politiikkaan liittyviä kähmintöjä oli suoritettu.

Äänikirjana tämä toimi mielestäni oikein hyvin, lukijalla sen sijaan oli vähän omituinen painotus eri keskustelutilanteissa jotka eivät välttämättä sopineet tilanteeseen. Esimerkiksi kommentti joka oli tarkoitettu olevan vakavasti sanottu, oli luettu vähän kepeän oloisesti. No, tämä oli vain pieni kosmeettinen asia eikä juuri vaikuttanut kuuntelukokemukseen.

Hyvä kirja, kannattaa lukea tai kuunnella.

*) Itse arvioin kuuntelukokemuksen perustuen siihen että pyöräilen yleensä vajaan puolentoista tunnin lenkkejä ja oletan että juuri sinä aikana tapahtuu riittävästi kirjassa jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Pyöräilyäänikirjana vuorossa oli Eero Pasasen “Kononen vaihtaa kapakkaa”. Kononen, vanha poliisi, selvittelee rikoksia ja juo olutta. Tämä kirja oli erikoinen sekoitus suomalaista viina- ja kännihuumoria sekä rikoksia. Kaikki asiat eivät liittyneet toisiinsa. Tutuksi tulivat rehelliset järjestetyt ryyppymatkat Itävallasta Suomeen ihmisille jotka eivät voineet vetää viikon putkea omalla kotiseudullaan sekä Helsingin kapakat ja niiden erilaiset tarjonnat.

Kirjan rikos itsessään ei ollut mitenkään kummoinen eikä vaatinut selvitystyössä muuta kuin vähän vaivaa ja paljon kaljaa. Loppu oli täytetty erilaisilla kuvauksilla kapakoista sekä niiden elämästä. Vaikka tämä tavallaan viihdyttävä kirja olikin, niin taisi yksi tätä settiä riittää minulle. Ehkä näitä nuorempana olisi jaksanut kahlata enemmänkin läpi mutta nyt tuli täytettyä tämä tarve ihan tällä yhdellä teoksella. Pertti Koivula oli hyvä lukija tähän tarinaan!

Tässä trilogian viimeisessä osassa entinen poliisi Henry Palace on asettunut asumaan viimeisiksi kuukausiksi muiden entisten poliisien ja heidän perheidensä kanssa isoon maataloon odottelemaan meteorin saapumista. Mutta Henry on silti huolissaan sisarestaan joka on mukana ryhmässä joka uskoo siihen että hallitus pimittää tietoja ja että meteorin rataa voitaisiin muuttaa vielä viime hetkellä, hän ei pysty jäämään pitkäksi aikaa paikoilleen.

Henry lähtee etsimään sisartaan, mutta huomaa että sisaren aikaisemmin kuvailemat suunnitelmat ovatkin täyttä huuhaata. Ruumiita syntyy jälleen matkan varrella ja ihmisen raadollisuus maailmanlopun edellä tulee esiin yhä selvempänä. Tuntemattomista ihmisistä tulee ystäviä ja ystävät pettävät viime hetkellä vähintäänkin irrationaalisista syistä. Kaikkein uskollisin oli kuitenkin valkoinen karvapallo Houdini, Bichon Frise, jonka hän oli kirjasarjan ensimmäisessä osassa ottanut mukaansa kuolleen huumediilerin luota.

Mutta miten on, onko ihmiskunnalla vielä toivoa selvitä meteorista vai onko tämä kaiken loppu? Hyvä päätös trilogialle, tätä oli loppujen lopuksi miellyttävä lukea.

Helmetin äänikirjavalikoimasta poimin fillarimatkalle ihan mielenkiinnosta tämän Gogolin novellin. Tämä on kirjoitettu jo vuonna 1835, joten paljon on vettä virrannut Nevassa tämän kirjoittamisen jälkeen. Paljon on myös kaupungissa tapahtunut sittemmin. Pietari ennen Neuvostoliiton aikaa oli selvästi hyvin värikäs ja kansainvälinen. Paljon pahaa sai vallankumous aikaiseksi ja tuskin on Pietari palautunut siihen loistoonsa Neuvostoliiton hajottua missä se oli 1800-luvulla.

Kirjassa kerrotaan Pietarin pääkadusta Nevsky Prospectista, sen ihmisistä ja tapahtumista. Gogolin kuvaukset ovat hyvin värikkäitä ja periaatteessa vähistä aineksista hän loihtii melkoisen tarinan. Syvemmin hän keskittyy kahteen kaverukseen, luutnanttiin ja taiteilijaan, jotka lähtevät iltakävelyllään seuraamaan kadulla käveleviä kahta naista kumpikin tahoilleen. Johtavatko nämä pikaihastukset johonkin ja jos johtavat niin mihin? Monia mutkia ja monenlaisia ihmisiä mahtuu tähän lyhyeen kirjaan näiden kaverusten yrittäessä tehdä vaikutusta omaan ihastukseensa.

Mielenkiintoinen kirja vaikka ei ehkä sitä genreä mitä yleensä luen. Mutta olihan jännittävää tutustua Gogolin kirjoitustyyliin. Taitava kaveri.

Työttömäksi jäänyt lähes 60-vuotias Alain Delambre on tehnyt lähinnä hanttihommia viimeisten vuosien aikana. Ikää on liikaa eikä töitä tunnu enää löytyvän. Mutta sitten käy onnenkantamoinen: täsmälleen hänen osaamisalaansa kuuluva työ on avoinna isossa yrityksessä henkilöstöhallinnon päällikkönä. Kaikki tuntuu menevän jopa liian hyvin ottaen huomioon että hän on ainoa ikäihminen joka on valittu jatkoon haastatteluissa.

Henkilön valintaprosessi avoinna olevaan tehtävään ei ole aivan perinteinen. Viimeinen valinta tehdään roolipelissä missä työnhakijat joutuvat arvioimaan valittujen johtohenkilöiden käyttäytymistä painetilanteessa kun heidät otetaan yllättäen panttivangeiksi kesken kokouksen. Alain tekee etukäteen kaikkensa ja käyttää perheensä rahaa siihen että hän saisi etulyöntiaseman tässä pelissä. Yllättäen paljastuukin että hänen suunnitelmansa on turha, häntä ei tulla valitsemaan missään nimessä tähän työhön. Hän on pahasti velkaantunut, ajanut perheensä etäälle itsestään ja vielä oma pääkin rupeaa hajoamaan. Onko hänellä enää hyviä vaihtoehtoja lainkaan?

Kaikki ei ole kuitenkaan ollut aivan sitä miltä näyttää. Alain ei ole aivan suinpäin ryhtynyt kostopuuhiin saatuaan tietää miten häntä on huijattu vaan on käyttänyt aikaa tämän suunnitteluun. Moni asia tosin ottaa uutta suuntaa kirjan edetessä ja loppua kohti asiat mutkistuvat ja suunnitelmat uhkaavat kariutua kokonaan. Loppuhuipennusta saa odottaa aivan kirjan viimeisille sivuille – vai minuuteille kun kyse oli äänikirjasta?

Kirjassa tuntui olevan todella hidas käynnistyminen ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Toisaalta se oli hyvin rakennettu, mutta pyöräillessä kun kuunteli n. 1,5 tunnin pätkissä, tuntui ettei ensimmäisillä kerroilla tapahtunut juuri mitään. Loppuvaiheessa tuli myös tällainen rauhallisempi hetki, kirjassa lähdettiin vähän turhaan selittelemään ja pohdiskelemaan asioita. Tapahtumien eteneminen hidastui tällöin huomattavasti ja minun kärsimättömyyteni kasvoi.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin hienosti rakennettu tarina josta ei lopulta käänteitä puuttunut. Äänikirjanakin tämä toimi, eikä minulle muistaakseni tullut hetkiä joissa olisin menettänyt otteen tarinasta. Ranskalaiset nimet, etenkin henkilöiden, olivat ehkä yksi vaikea asia kun kuunnellessa ne eivät tahtoneet jäädä päähän. Kirjasta lukiessa näitä oudompia nimiä on helppo kerrata ja äkkiä palata tarkistamaan aikaisemmasta jos joku on päässyt unohtumaan. Äänikirjan lukija Markus Bäckman oli myös hyvä, hän pystyi eläytymään tilanteisiin mikä toi hyvän fiiliksen kuunteluun.

Netflixiin oli tullut tämä samainen kirja minisarjana joten täytynee katsoa se tähän perään. On kiva nähdä miten hyvin kirjan tarinaa on seurattu.

Trilogian ensimmäisessä osassa “The Last Policeman“, etsivä Henry Palace ratkaisee murhaa kun on jo tiedossa että maapallo tulee pääasiassa tuhoutumaan meteorin osuessa maahan myöhemmin samana vuonna. Tämä “Countdown City” on suoraa jatkoa tuolle kirjalle ja tässä sarjan toisessa osassa Henry on jo saanut kenkää lyhyeltä poliisin uraltaan kun poliisilaitosta on uudelleenjärjestelty ja paikallinen poliisi on pistetty laulukuoroon. Meteorin putoamiseen on aikaa enää vajaa kolme kuukautta, mutta Henry päättää auttaa vanhaa lastenhoitajaansa etsimään miestään joka on lähtenyt omille teilleen.

Asiat ovat enemmän sekaisin kuin ensimmäisessä osassa ja anarkisteja liikkuu maisemissa paljon enemmän. Ihmiset elävät omia elämiään miten haluavat, toiset ryöstelevät ja toiset uskovat salaliittoteorioihin ja ovat varmoja siitä että joko koko meteoria ei ole tulossa tai sitten hallitus jostain syystä pimitetään tietoa siitä että se voitaisiin jollain keinolla torjua.

Henry ei juuri näistä lämpene vaan hän toteuttaa omassa mielessään poliisin tehtävää vaikka ei toimessa enää olekaan haluten auttaa läheisiään selviämään nämä viimeiset kuukaudet. Hän heiluu puku päällä kuin parempikin etsivä etsien johtolankoja kadonneesta miehestä törmäten erilaisiin koukeroihin ja yllätyksiin matkan varrella.

Kirja on aika tasapaksua tekstiä, ehkä odottelun jännitystä siitä miten sarjan kolmannessa osassa tulee käymään ja onko ihmiskunnalla jotain pelastusta vielä vai onko kaikki turhaa. Vaikka tämä on tavallaan hyvä kirja, jotain siitä tuntuisi puuttuvan kuitenkin. Itsehän toki kirjoittaisin paremmin jos vain olisi aikaa 😉 Trilogian viimeisen osan ehdin jo aloittaa, keskenhän tätä ei voi kuitenkaan jättää.