Murhan vuosi -sarja on minun osaltani edennyt nyt maaliskuuhun. Tämä sarjan kolmas kirja toi jälleen uuden arvoituksen Hämeenlinnan pienessä kaupungissa. Yllättävän paljon siellä tapahtuukin ollakseen niin pieni paikka 🙂
Kirnukorvet pyörittävät alueen ainoaa minkkitarhaa ja he ottavat yhteyttä Arosuon yksityisetsivätoimistoon koska he uskovat että heitä vainotaan ja tarkkaillaan. Entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä Arosuo sekä hänen veljenpoikansa Johannes aloittavat tutkimuksen tapahtuneesta. Nuoret eläinaktivistit ovat ilmeisesti jotenkin sekaantuneita tähän, mutta asiat eivät ole kuitenkaan aivan niin yksinkertaisia kuin voisi ensin luulla. Poliisia eivät Kirnukorvet halua mukaan tutkimuksiin, mikä on myös vähän epäilyttävää.
Paljon ehtii kirjassa tapahtua ja useampikin eri asia kietoutuu toisiinsa niin että sotkun selvittäminen ei lopulta ole aivan yksinkertainen asia. Henkiä on vaarassa useampaan otteeseen kirjan edetessä eikä ruumiiltakaan voida lopulta välttyä. Varsinainen rikos ratkeaa lopulta, mutta epäselvää on että riittävätkö todisteet kunnon tuomioihin vai pääsevätkö jotkut tästä kuin koira veräjästä.
Varsinaisen maksetun työtehtävän ohella maaliskuun aikana käräytetään yksi pentutehtailija ja Arosuo ratkaisee vielä Bodomin järven murhatkin. Tai niin hän ainakin omasta mielestään luulee tehneensä. Tässä vaiheessa hän vielä hautaa ratkaisun kuitenkin arkistoon, eikä paljasta sitä muille kuin veljenpojalleen.
Muistini on huono enkä nyt ihan tarkkaan pysty palauttamaan mieleeni millaista tekstiä aikaisemmissa sarjan kirjoissa oli, mutta mielestäni tässä oli enemmän erilaisia piristäviä kielikuvia. Teksti oli hyvin jouhevaa ja sitä oli ilo lukea. Kun tapahtumia riitti vielä koko kirjan mitalle niin tylsää hetkeä ei tullut missään vaiheessa.
Vaikka varsinainen rikos ratkesikin tässä niin jatkoon jäi vielä muutamia asioita auki joista varmasti kuulemme vielä jatkossa. Mielenkiinnolla jatkan jossain vaiheessa tästä huhtikuuhun. Ehdoton lukusuositus ja kannattaa aloittaa sarja alusta tammikuusta.