Vuosikymmenen vakoiluskandaali räjähti silmille kun Edward Snowden kantoi muistitikulla tuhansittain salaisia dokumentteja Guardianin toimittajien käsiin. Siitä lähti vyörymään tapahtumat jotka veivät uskottavuuden monen hallituksen toimilta. Snowden itse asuu edelleen maanpaossa Venäjällä, sillä hänet tullaan USA:ssa tuomitsemaan maanpetoksesta vaikka hän omasta mielestään on vain tuonut kaikkien tietoon ne laittomuudet joita omia kansalaisia kohtaan tehdään.
Edward Snowden ponnahti tietotekniikan huipulle ilman alan koulutusta. Itse asiassa hänellä ei ollut juuri mitään koulutusta, ei edes lukiota. Hän sai ujutettua itsensä hyväpalkkaisiin töihin tietoturva-alalle omien kykyjensä ansiosta ja pääsi lopulta töihin NSA:han, mikä oli muodostunut hänen tavoitteekseen. Hänelle oli muodostunut alan yksityisissä yrityksissä ajan kuluessa käsitys siitä miten meistä kaikista kerättiin tietoa jatkuvasti vastoin lakia ja hänen tapauksessaan merkityksellisintä oli ehkä se että se oli USA:n perustuslain vastaista. Hän ei ollut mennyt NSA:han tietovuoto mielessä, mutta se ajatus oli muotoutunut hiljalleen hänen päässään kun hän oli päässyt näkemään mitä kaikkea tehdään kansalaisilta salassa.
Snowdenin hermoille kävi myös suuresti se millä menetelmillä asioita hoidettiin. Esimerkiksi Sveitsissä NSA:n agentit juottivat pankkiirin humalaan ja suostuttelivat hänet ajamaan kotiin sen jälkeen. Yllättäen poliisit olivat häntä vastassa ja hänet pidätettiin. Tämän jälkeen agentti esiintyi hänen kaverinaan, järjesti tämän ulos ja sai vastapalveluksena pääsyn salaisiin pankkitietoihin. Keinot päästä tietoihin käsiksi olivat siis hyvin kyseenalaisia.
NSA oli jo 90-luvun puolella harrastanut ihmisistä tiedonkeruuta niin että he olivat pystyneet muodostamaan Facebookin tapaisia verkostoja ihmisten välille. Näistä selvisi yhteydenpito muihin, kaverisuhteet jne. Ja tämä jo kauan ennen Facebookin aikaa. 9/11:n terrori-iskun jälkeen ei NSA enää kysellyt senkään vertaa lupia kuin aikaisemmin ja laajensi rajusti toimintaansa tälläkin saralla.
Yhdysvalloissa lakia säädettiin välillä uusiksi jotta “terrorisminvastainen työ” saisi tarvittavat työkalut ja sanamuodot olivat tarkoituksella hyvin epämääräisiä. Periaatteessa hyvinkin heikko terroriyhteysepäily riitti siihen että ihminen voitiin laittaa tarkkailuun. Missään ei luonnollisesti määritelty mikä voisi tämän epäilyn aiheuttaa joten NSA:ssa tätä tulkittiin hyvin avomielisesti. Käytännössä siis ei tarvinnut olla mitään epäilyjä joten kaiken metadatan kerääminen otettiin ohjenuoraksi kun se 2000-luvun puolella tekniikan kehittyessä tuli mahdolliseksi.
Guantanamon vankileiriä Snowden piti järkyttävänä. Tässäkin yhteydessä hän oli luottanut siihen että Obama siivoaa näitä edeltäjiensä jälkiä ja kieltää myös laittomat tiedonkeruutoimet. Siinä Snowden joutui pettymään: Obama toimi täsmälleen yhtä laittomasti kuin edeltäjänsä vaikka esiintyi aivan toisin vaalikampanjan aikana lupauksissaan.
Snowdenin järjestelmävalvojan työ NSA:ssa antoi hänelle pääsyn tietoihin joihin eivät edes kaikki agentit päässeet, joten se oli otollinen pesti missä hän pystyi keräämään kaikkein salaisimpia tietoja mitä NSA:lla oli hallussaan: lukemattomia esityksiä ja dokumentteja – kaikkea mistä kävi selväksi laittomat päätökset, yritykset jotka olivat joutuneet luovuttamaan tietoliikennetietojaan, yhteydet muihin maihin ja operaatiot missä salakuunneltiin maailman muita johtajia, myös liittolaisten. Mukaan tiedonkeruuseen olivat joutuneet kaikki suurimmat tietoliikennealan yritykset. Ainoa joka oli pistänyt vuosikausia vastaan oli Apple ja sekin myöntyi lopulta vuosi Steve Jobsin kuoleman jälkeen. Tästä voinee päätellä että aivan kaikki eivät olleet taivuteltavissa edes uhkailemalla mitä NSA hyvin taajaan harrasti.
Tämä yksi kaikkien aikojen tietovuodoista pisti länsimaiset tiedustelulaitokset, lähinnä siis USA:n NSA:n ja Brittien GCHQ:n liriin paljastamalla laittoman tiedonkeruun kaikesta mahdollisesta kommunikaatiosta ympäri maailman. Kummankaan maan lainsäädäntö ei mahdollistanut niin laaja-alaista tietojen keräämistä kaikilta ihmisiltä ilman minkäänlaista näyttöä epäilystä johonkin rikokseen. Mutta tämä ei näitä organisaatioita tai edes kaikkia korkeita poliitikkoja haitannut.
NSA toimi läheisessä yhteistyössä Brittien GCHQ:n kanssa, joka oli täysin vastaava organisaatio, mutta kertaluokkaa pienempi. GCHQ:lla oli merkittävä etu siinä että he pääsivät kuuntelemaan suuria merikaapeleita Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä joiden risteys oli Britannian alueella. Periaatteessa kaikki data imuroitiin mitä yhteyden yli kulki. “Vain elokuvat suodatettiin pois eikä tallennettu.” oli yksi GCHQ:n kaverin kommentti. Käytännössä Brittien toiminta oli täysin yhtä häikäilemätöntä kuin NSA:n USA:ssa.
Vaikka tätä tietojen paljastusta aikanaan tuli jonkin verran seurattua, tämä oli vähintäänkin hyvä kertaus siitä mitä kaikkea taustalla on tapahtunut. Tässä ei taida auttaa enää edes foliohattu.