Month: May 2020

Vuonna 2011 löydetään meteori joka on tulossa kohti maata ja vain vähän aikaa sitten on selvinnyt että osuma on varma. Möhkäleen halkaisija on n. 6,5 km mikä tietää koko ihmiskunnalle varmaa tuhoa joko suoraan tai sitten välillisesti seuraavien vuosien aikana. Yrityksiä kaatuu ja ihmisiin tämä vaikuttaa monella tavalla, toiset irtisanoutuvat töistä ja lähtevät tekemään asioita mitä he ovat halunneet aina tehdä, toiset tekevät itsemurhan kun eivät halua odottaa osumaa. Ja sitten on noita sitkeitä sissejä jotka jatkavat töissä ja yrittävät elää niin normaalia elämää kuin mahdollista.

Tässä trilogian ensimmäisessä osassa Hank Palace, tuore poliisi, on yksi heistä jotka jatkavat työntekoa ja elämäänsä. Hän on ehtinyt olla poliisina vasta kuukausia kun hänet ylennetään etsiväksi. Irtisanoutumisten takia on laitokselle jäänyt aika vähän poliiseja, joten tehtävät menevät uusjakoon. Hänet hälytetään paikalle kun McDonald’sin WC:stä löytyy hirttäytynyt vakuutusvirkailija. Kaikki olettavat että tämä on vain yksi “hanger” muiden joukossa, mutta Hankin silmään pistää vääränlainen vyö johon mies oli hirttäytynyt. Se oli kallis, eikä lainkaan sellainen mitä tämä mies käyttäisi. Eikä niitä saanut ostettua myöskään lähistöltä.

Vastoin muiden tahtoa hän haluaa selvittää onko kuoleman taustalla kenties jotain muuta kuin itsemurha. Hiljalleen asiat alkavat selvitä ja vaikka monia ei asia enää tässä vaiheessa kiinnosta, on Hank päättänyt kaivaa asian loppuun asti.

Tämä ei ollut mikään kirjallisuuden Nobeliin oikeuttava teos, mutta ihan mukiinmenevä kirja. Jos arvostella pitäisi niin ehkä 3,5/5. Jatkan kohti trilogian toista osaa.

Mystinen tarina kuokkamummosta elää rannikkokaupungissa. Mikä on totta ja mikä ei, käytetäänkö tarinaa vain pitämään lapset kurissa ja ojennuksessa vai onko taustalla ehkä joku kultti.

Tutkija etsii merkkejä uudesta uskonnosta ja sen mahdollisista syntymekanismeista. Hän ajautuu lopulta mukaan mystiseen maailmaan jossa kerrottu tarina ei ehkä pysykään vain tarinana.

Tämä on harvinaista herkkua tässä genressä suomalaiselta kirjailijalta. Juoni oli hyvä, kirja eteni varsin jouhevasti ja jännitys säilyi loppuun asti. Harmi kyllä tämä ei oikein soveltunut kaikilta osin äänikirjaksi. Minulle tuli ainakin vaikeuksia seurata hyppimisiä ajassa edestakaisin kun lukija jatkoi lukemista koko ajan normaalisti. Kirjassa olisi ollut selkeämpiä siirtymiä ja taukoja eri aikojen välillä. Lukijakin olisi ehkä voinut näitä kohtia tauottaa.

Harmillisesti jouduin myös kuuntelemaan aivan lopun kirjasta parissa lyhyemmässä pätkässä. Tästä syystä minulta meni jotenkin lopun huipentuma ohi.

Vaikka kirja oli hyvä näinkin, luulen että ihan itse lukiessa siitä olisi saanut vieläkin enemmän irti. Suosittelen vahvasti tätä teosta, mutta ehkä kannattaa kuitenkin ottaa e-kirja tai paperiversio kumpi sitten miellyttääkin itseään enemmän.

Suomi joutuu mukaan Venäjän peliin jossa tavoitteena on aiheuttaa hämmennystä maassamme. Uhkana on tietysti Krimin kohtalo jossa Venäjä voisi napsia Suomesta alueita hallintaansa. Taustavaikuttajana toimii Suomen rikkain mies, venäläistaustainen miljardööri ja Putinin kaveri. Hän kiristää ministereitä ja junailee asioita Venäjän kannalta toivottuun suuntaan.

Ratamon tutkimukset käynnistyvät kun Suomen pääministeri menehtyy onnettomuudessa ja taustalta alkaa selvitä omituisuuksia. Oliko se sittenkään onnettomuus? Tutkimukset kuljettavat lonkkavaivaista Ratamoa maaseudulta saaristoon ja hengenvaaraankin joudutaan kunnes asiat alkavat selviämään. Yllättäviä käänteitä riittää aivan kirjan loppuun asti. Vähän häijy olo tuosta opuksesta jäi kuitenkin sillä tästä tuli olo että tämähän voisi olla totta.

Kuuntelin kirjaa reilun tunnin pyörälenkeillä. Oleellista oli että joka lenkillä riitti hyvää kuunneltavaa alusta loppuun eikä suvantovaiheita ollut. Käytin 1,2 kertaista toistonopeutta ja se tuntui vielä omaan korvaan ihan hyvältä. Siitä jos tahtia kiristi nopeammaksi, niin tuli Mikki Hiiri -fiilis kuunnellessa mikä söi jo uskottavuutta.

Murhan vuosi -sarja on minun osaltani edennyt nyt maaliskuuhun. Tämä sarjan kolmas kirja toi jälleen uuden arvoituksen Hämeenlinnan pienessä kaupungissa. Yllättävän paljon siellä tapahtuukin ollakseen niin pieni paikka 🙂

Kirnukorvet pyörittävät alueen ainoaa minkkitarhaa ja he ottavat yhteyttä Arosuon yksityisetsivätoimistoon koska he uskovat että heitä vainotaan ja tarkkaillaan. Entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä Arosuo sekä hänen veljenpoikansa Johannes aloittavat tutkimuksen tapahtuneesta. Nuoret eläinaktivistit ovat ilmeisesti jotenkin sekaantuneita tähän, mutta asiat eivät ole kuitenkaan aivan niin yksinkertaisia kuin voisi ensin luulla. Poliisia eivät Kirnukorvet halua mukaan tutkimuksiin, mikä on myös vähän epäilyttävää.

Paljon ehtii kirjassa tapahtua ja useampikin eri asia kietoutuu toisiinsa niin että sotkun selvittäminen ei lopulta ole aivan yksinkertainen asia. Henkiä on vaarassa useampaan otteeseen kirjan edetessä eikä ruumiiltakaan voida lopulta välttyä. Varsinainen rikos ratkeaa lopulta, mutta epäselvää on että riittävätkö todisteet kunnon tuomioihin vai pääsevätkö jotkut tästä kuin koira veräjästä.

Varsinaisen maksetun työtehtävän ohella maaliskuun aikana käräytetään yksi pentutehtailija ja Arosuo ratkaisee vielä Bodomin järven murhatkin. Tai niin hän ainakin omasta mielestään luulee tehneensä. Tässä vaiheessa hän vielä hautaa ratkaisun kuitenkin arkistoon, eikä paljasta sitä muille kuin veljenpojalleen.

Muistini on huono enkä nyt ihan tarkkaan pysty palauttamaan mieleeni millaista tekstiä aikaisemmissa sarjan kirjoissa oli, mutta mielestäni tässä oli enemmän erilaisia piristäviä kielikuvia. Teksti oli hyvin jouhevaa ja sitä oli ilo lukea. Kun tapahtumia riitti vielä koko kirjan mitalle niin tylsää hetkeä ei tullut missään vaiheessa.

Vaikka varsinainen rikos ratkesikin tässä niin jatkoon jäi vielä muutamia asioita auki joista varmasti kuulemme vielä jatkossa. Mielenkiinnolla jatkan jossain vaiheessa tästä huhtikuuhun. Ehdoton lukusuositus ja kannattaa aloittaa sarja alusta tammikuusta.

Freddie Mercury on ehkä yksi aikansa legendoja. Bohemian Rhapsody -elokuva tuli katsottua teatterissa ja hankittua vielä kotiinkin. Näin ollen tilaisuuden tullessa ajattelin lukaista myös tämän kirjan. Leffahan on aivan loistava ja Rami Malek tekee mahtavan suorituksen Freddienä.

Kun kirjaa lukee huomaa että elokuvassa on oiottu asioita aika surutta, mikä lienee selvääkin kun pariin tuntiin pitää saada mahtumaan aika paljon asiaa ja musiikkia eikä kaikki asiat toimi hyvin elokuvassa sellaisenaan. Toisaalta, selviä eroja aikajärjestyksissä ja joissakin tapahtumissa oli, leffaan oli selvästi tuotu vähän ylimääräistä glamouria. Oletus lienee että kirja kertoo tarkemmin kaikista tapahtumista perustuen bändin jäsenien ja muun lähipiirin haastatteluihin.

Kirjasta jäi kuitenkin kuva Freddiestä joka oli varsin ylimielinen verrattuna siihen mitä elokuva antoi ymmärtää. Toisaalta bändikaverit tekivät selväksi että Freddie ei oikeasti ollut vielä heidän kanssaan aloitellessaan mikään loistava laulaja. Nopea oppija hän toki oli ja hän pystyi itsenäisesti ja nopeasti opettelemaan laulutekniikkaa kun myönsi itselleen puutteet. Vaikka hän oli ylimielinen niin muut myöntävät että hän oli se joka piti Queenin kasassa vaikeillakin hetkillä sovittelemalla ja keskustelemalla asioista heidän kanssaan.

Surullista oli miten hän joutui etenkin taustansa vuoksi peittämään homouttaan ja lopulta myös sairauttaan. Heidän uskontoonsa ei tämä sopinut lainkaan eikä hän halunnut tuoda enempää pettymystä vanhemmilleen tämän takia. Toisaalta myöskään 70- ja 80-luvut eivät olleet tämän suhteen vielä kovinkaan hyväksyviä, joten monen asian kanssa Mercury joutui jatkuvasti painimaan. Vaikka hänen elämänsä jäi lyhyeksi, niin silti hän eli sen täysillä eikä varmaankaan lopulta jäänyt katumaan asioita joita olisi pitänyt tehdä mutta kun ei tullut tehtyä.

Kaiken kaikkiaan ei voi muuta sanoa kuin että hän oli loistava laulaja sekä toisaalta myös loistava taktikko ja markkinoija. Näillä eväillä hän sai Queenin suosionsa huipulle ja huipulle Queen on meidän aikakauden ihmisille sementoitu. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, etenkin jos on Queeniä aikanaan fanittanut.

En oikein tiennyt mitä odottaa tältä kirjalta, mutta ajattelin tällä kuitenkin täyttää Helmet-lukuhaasteen kohdan runomuotoisesta kirjasta. Kuunnellun jälkeen oli kuitenkin selvää ettei tämä siihen aivan rehellisesti uppoa, enkä taida siihen laittaakaan. Tai jätän varauksen jos en muuta runokirjaa lue.

Kirja on kokoelma Trumpin twittejä, jotka on yhdistelty runomuotoon. Tai piti olla. En hahmottanut näistä oikein mitään runollista (kerrottu tavoite) eikä tämä oikein vitsikirjastakaan mennyt (taustalla ollut tavoite?). Muutama twiitti nauratti, muutama nosti hiukset pystyyn sen takia että en pystynyt edelleenkään ymmärtämään miten tällainen kaveri on päässyt istumaan ydinasenappulan viereen. Samaan lopputulokseen ei tarvitse lukea tätä kirjaa, vaan näitä twiittejä voi käydä suoraan lukemassa kyseisen henkilön twitter-tililtä @realDonaldTrump.

Ei tästä kirjasta oikein mitään muutakaan voi sanoa. Hyvä asia oli että se oli niin lyhyt että ehdin kuuntelemaan tämän ja vähän muutakin yhden ainoan pyörälenkin aikana. Enkä todellakaan aja mitään satojen kilometrien lenkkejä.

Parasta tässä oli Vesa Vierikko joka luki kirjan. En kuitenkaan voi suositella kenellekään, kaiken kaikkiaan tämä oli karmeaa pas… sontaa. Ei jatkoon.

Vuosikymmenen vakoiluskandaali räjähti silmille kun Edward Snowden kantoi muistitikulla tuhansittain salaisia dokumentteja Guardianin toimittajien käsiin. Siitä lähti vyörymään tapahtumat jotka veivät uskottavuuden monen hallituksen toimilta. Snowden itse asuu edelleen maanpaossa Venäjällä, sillä hänet tullaan USA:ssa tuomitsemaan maanpetoksesta vaikka hän omasta mielestään on vain tuonut kaikkien tietoon ne laittomuudet joita omia kansalaisia kohtaan tehdään.

Edward Snowden ponnahti tietotekniikan huipulle ilman alan koulutusta. Itse asiassa hänellä ei ollut juuri mitään koulutusta, ei edes lukiota. Hän sai ujutettua itsensä hyväpalkkaisiin töihin tietoturva-alalle omien kykyjensä ansiosta ja pääsi lopulta töihin NSA:han, mikä oli muodostunut hänen tavoitteekseen. Hänelle oli muodostunut alan yksityisissä yrityksissä ajan kuluessa käsitys siitä miten meistä kaikista kerättiin tietoa jatkuvasti vastoin lakia ja hänen tapauksessaan merkityksellisintä oli ehkä se että se oli USA:n perustuslain vastaista. Hän ei ollut mennyt NSA:han tietovuoto mielessä, mutta se ajatus oli muotoutunut hiljalleen hänen päässään kun hän oli päässyt näkemään mitä kaikkea tehdään kansalaisilta salassa.

Snowdenin hermoille kävi myös suuresti se millä menetelmillä asioita hoidettiin. Esimerkiksi Sveitsissä NSA:n agentit juottivat pankkiirin humalaan ja suostuttelivat hänet ajamaan kotiin sen jälkeen. Yllättäen poliisit olivat häntä vastassa ja hänet pidätettiin. Tämän jälkeen agentti esiintyi hänen kaverinaan, järjesti tämän ulos ja sai vastapalveluksena pääsyn salaisiin pankkitietoihin. Keinot päästä tietoihin käsiksi olivat siis hyvin kyseenalaisia.

NSA oli jo 90-luvun puolella harrastanut ihmisistä tiedonkeruuta niin että he olivat pystyneet muodostamaan Facebookin tapaisia verkostoja ihmisten välille. Näistä selvisi yhteydenpito muihin, kaverisuhteet jne. Ja tämä jo kauan ennen Facebookin aikaa. 9/11:n terrori-iskun jälkeen ei NSA enää kysellyt senkään vertaa lupia kuin aikaisemmin ja laajensi rajusti toimintaansa tälläkin saralla.

Yhdysvalloissa lakia säädettiin välillä uusiksi jotta “terrorisminvastainen työ” saisi tarvittavat työkalut ja sanamuodot olivat tarkoituksella hyvin epämääräisiä. Periaatteessa hyvinkin heikko terroriyhteysepäily riitti siihen että ihminen voitiin laittaa tarkkailuun. Missään ei luonnollisesti määritelty mikä voisi tämän epäilyn aiheuttaa joten NSA:ssa tätä tulkittiin hyvin avomielisesti. Käytännössä siis ei tarvinnut olla mitään epäilyjä joten kaiken metadatan kerääminen otettiin ohjenuoraksi kun se 2000-luvun puolella tekniikan kehittyessä tuli mahdolliseksi.

Guantanamon vankileiriä Snowden piti järkyttävänä. Tässäkin yhteydessä hän oli luottanut siihen että Obama siivoaa näitä edeltäjiensä jälkiä ja kieltää myös laittomat tiedonkeruutoimet. Siinä Snowden joutui pettymään: Obama toimi täsmälleen yhtä laittomasti kuin edeltäjänsä vaikka esiintyi aivan toisin vaalikampanjan aikana lupauksissaan.

Snowdenin järjestelmävalvojan työ NSA:ssa antoi hänelle pääsyn tietoihin joihin eivät edes kaikki agentit päässeet, joten se oli otollinen pesti missä hän pystyi keräämään kaikkein salaisimpia tietoja mitä NSA:lla oli hallussaan: lukemattomia esityksiä ja dokumentteja – kaikkea mistä kävi selväksi laittomat päätökset, yritykset jotka olivat joutuneet luovuttamaan tietoliikennetietojaan, yhteydet muihin maihin ja operaatiot missä salakuunneltiin maailman muita johtajia, myös liittolaisten. Mukaan tiedonkeruuseen olivat joutuneet kaikki suurimmat tietoliikennealan yritykset. Ainoa joka oli pistänyt vuosikausia vastaan oli Apple ja sekin myöntyi lopulta vuosi Steve Jobsin kuoleman jälkeen. Tästä voinee päätellä että aivan kaikki eivät olleet taivuteltavissa edes uhkailemalla mitä NSA hyvin taajaan harrasti.

Tämä yksi kaikkien aikojen tietovuodoista pisti länsimaiset tiedustelulaitokset, lähinnä siis USA:n NSA:n ja Brittien GCHQ:n liriin paljastamalla laittoman tiedonkeruun kaikesta mahdollisesta kommunikaatiosta ympäri maailman. Kummankaan maan lainsäädäntö ei mahdollistanut niin laaja-alaista tietojen keräämistä kaikilta ihmisiltä ilman minkäänlaista näyttöä epäilystä johonkin rikokseen. Mutta tämä ei näitä organisaatioita tai edes kaikkia korkeita poliitikkoja haitannut.

NSA toimi läheisessä yhteistyössä Brittien GCHQ:n kanssa, joka oli täysin vastaava organisaatio, mutta kertaluokkaa pienempi. GCHQ:lla oli merkittävä etu siinä että he pääsivät kuuntelemaan suuria merikaapeleita Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä joiden risteys oli Britannian alueella. Periaatteessa kaikki data imuroitiin mitä yhteyden yli kulki. “Vain elokuvat suodatettiin pois eikä tallennettu.” oli yksi GCHQ:n kaverin kommentti. Käytännössä Brittien toiminta oli täysin yhtä häikäilemätöntä kuin NSA:n USA:ssa.

Vaikka tätä tietojen paljastusta aikanaan tuli jonkin verran seurattua, tämä oli vähintäänkin hyvä kertaus siitä mitä kaikkea taustalla on tapahtunut. Tässä ei taida auttaa enää edes foliohattu.