Tämä oli ensimmäinen äänikirjani pitkään aikaan. Ajattelin antaa näille uuden mahdollisuuden kun tämän kesän pyöräilykausi alkoi vaikka edellisellä kerralla Helmetistä lainatuissa äänikirjoissa oli toimivuusongelmia, kuten satunnaisia toiston pysähtymisiä ja kappaleiden yli hyppimisiä. Harmikseni ensimmäisellä fillarilenkillä kirja katkesi hetken kuuntelun jälkeen yhteen kappalevaihtoon enkä yrityksistä huolimatta saanut sitä toimimaan enää tuosta eteenpäin. Kotiin saavuttuani olin jo valmis heivaamaan kirjan takaisin kirjaston virtuaalihyllyyn, mutta sitten kävi mielessä että testaan sitä toisessakin puhelimessa. Epäonninen yritys oli tehty iPhonella ja nyt laitoin kirjan soimaan Androidiin jossa minulla myös oli ellibs asennettuna. Siinä se toimikin aivan moitteettomasti. Vika on siis iPhonen softassa, puhelimessa tai sitten jossain muussa näihin liittyvissä asioissa.
Juuri edellisenä kirjana sain luettua Bruce Dickinsonin elämäkerran ja se yllätti minut siinä että siinä ei käsitelty perhe-elämää lainkaan vaan musiikillisten asioiden ohella hyvin paljon sitä mitä kaikkea Bruce oli elämässään muutakin ehtinyt tekemään. Tämä Hietalan tarina oli sitten enemmän sellainen perinteinen elämäkerta jossa käytiin läpi myös oman perhe-elämän parhaita hetkiä sekä vastoinkäymisiä.
Vaikka en mikään Tarotin (tai muunkaan Hietalan edellisen bändin) fani koskaan ollutkaan, niin näitä tarinoita oli hauska kuunnella. Rahaa ei ollut paljoa mutta keikkaa tehtiin ja musiikkia julkaistiin. Paljon ehti tapahtua keikkareissuilla ja niiden ulkopuolella: pahennusta herätettiin, hotellihuoneita rikottiin ja keikoilla oksennettiin. Olen melko vakuuttunut että kossuakin on kulunut korikaupalla näillä keikkareissuilla. Tämä arvio siis ihan kirjan tarinoiden perusteella.
Nightwishin kaudelta tässä on minulle uusi näkökulma Taru Turusen ja Anette Olzonin erottamisista bändistä. Hietala on Turusen suhteen hyvin vakuuttunut välirikon syyn olleen lopulta Turusen manageri / aviomies Marcelo, joka oli ahne ja vaati pelkästään heille itselleen asioita välittämättä siitä että bändi koostui monesta muustakin henkilöstä. Tämän kirjan perusteella tuolla asenteella ei voinut kuvitellakaan pitkää yhteistyötä. Anette Olzonin kanssa kävi hyvin nopeasti samalla tavalla, tosin Hietalan mukaan Olzon oli vieläkin häijympi.
Muuten kirja kertoi kivasti musiikista mitä he olivat soittaneet, tavasta millä musiikkia tehtiin, esimerkiksi vuotuiset kuukauden kesäleirit rantasaunoineen, ja monesta muusta matkan varrella tapahtuneesta asiasta. Hietala kertoo myös omasta masennuksesta ja miten hän siitäkin toipui lopulta. Musiikkibisneksessä elämä on hyvin rankkaa ja stressaavaa. Vain harvalle osuu lopulta kultalusikka käteen tähtien paikkoja jaettaessa.
Yksi pieni yhtymäkohta Dickinsonin Iron Maideniin kerrottiin siinä vaiheessa kun Hietalan korvaan tuli huhu että häntä olisi kaavailtu Iron Maidenin solistiksi siinä vaiheessa kun Bruce lähti tilapäisesti toiselle uralle. Jännittävä huhu varmaankin mutta omien sanojensa mukaan häneen ei kukaan ollut koskaan ollut yhteydessä asiasta joten tämä saattoi olla vain villi juttu ilman mitään todenperäisyyttä.
Leppoisaa kuunneltavaa ja jos on kiinnostunut kurkkimaan julkkiksen elämään vähän lähemmin, niin kannattaa lukea tai kuunnella. Elämänviisauksia tämä kirja ei tarjonnut paitsi ehkä sen, että älä anna masennuksen kasvaa liian suureksi vaan hanki apua ajoissa. Ja se kossu kannattaa jättää vähemmälle.