Silloin joskus kun vielä mekin hiihdimme kouluun kesät talvet, Akkarin taskukirjan sivumäärä oli 256 ja vain joka toinen aukeama oli värillinen. Silloin, ainakin teoriassa, kirja mahtui vielä nimensä mukaisesti taskuun, mutta tämä lähes 800-sivuinen teos täytyy kantaa jossain aivan muualla. Tai sitten minun taskuni eivät ole kasvaneet ajan hengen mukaisesti.
Piirrostekniikka on muuttunut sitten oman lapsuuteni. Nykyinen kiireinen ja toiminnan täytteinen elämä on löytänyt tiensä myös ankka-sarjiksien kuvitukseen. Kuvat ovat jotenkin henkeä ahdistavan täynnä tapahtumaa ja entinen rento meininki on taakse jäänyttä elämää. Jätän varauksen tähän että oma pääni on muuttunut tässä vuosikymmenien varrella ja olen jo unohtanut ne minulle alkuperäiset 70-80 -lukujen Akkarit. Tämä täytyy vielä varmistaa jostain vanhoista kirjoista.
Tarinoissa on säilynyt ote oikeisiin tapahtumiin ja myös useisiin hienoihin tarinoihin historiasta. Näistä tarinoista tässä kirjassa löytyivät mm. kertomus jossa valon historiaa avattiin hiukkasen (vai fotonin) verran, ja kerrotaan lyhyesti mitä valo on. Tarinaan on myös istutettu kertomus “Harward Computers” -naisporukasta joka oli merkittävässä roolissa tähtien luokittelussa 1800 ja 1900-lukujen taitteessa; ripaus historiaa ja tasa-arvoa.
Täytyy sanoa että olihan tämä taas hauskaa luettavaa. En muista milloin viimeksi olisin lukenut kokonaisen taskukirjan kannesta kanteen.