Luettuja kirjoja, katsottuja leffoja ja sarjoja

Month: December 2019

47/2019: Johanna Hulkko, “Geoetsivät ja vesiseikkailu”

Itse olen geokätköilyä harrastanut vuodesta 2003 ja siitä asti kun tämän kirjasarjan ensimmäinen teos tuli aikanaan markkinoille vajaa kymmenen vuotta sitten on ollut jossain takaraivossa ajatuksena lukaista ainakin yksi. Hylkäsin juuri kesken yhden rankemman kirjan (ensimmäisen kerran kahden vuoden tilastoidun lukemiseni aikana!) joten kun tämä sattui Helmetin valikoimasta eteen niin kliksutin sen lainaan vähän kevyempänä vaihtoehtona.

Tässä oli kivasti geokätköily ja lasten seikkailu nivottu yhteen, vähän tuli mieleen Kolme etsivää kirjat aikanaan 70- ja 80-luvuilla. Silloin junnuna tuli niitä hamstrattua ja luettua aika paljon. Ehkä joku pieni koukku tästä puuttui niihin verrattuna, mutta olihan tämä kuitenkin ihan näppärä kirja. Tuo oli ehkä epäreilu vertaus, silloin olin juuri kohdeyleisöä ja kaikki romuvaraston piilokäytävät olivat tietysti sellaisia mitä olisi kotiinkin halunnut, nyt on jo ikää tullut lisää ja vaikka lapsellinen onkin niin ei ehkä ihan jokapäiväistä luettavaa ole nämä nuortenkirjat.

Tässä kirjassa on plussaa nuorisolle nopealukuisuus, tarinan hyvä eteneminen ja viihdyttävyys. Toivottavasti näilläkin saadaan koukutettua lisää nuoria lukuharrastuksen pariin. Jos nuorisokirjaa etsii niin tämä on ainakin hyvä ja suositeltava vaihtoehto. Ja lukematta muita sarjan kirjoja niin uskaltaisin sanoa että käsillä on varmasti hyvä sarja geokätköilyn ympäriltä.

46/2019: Stephen & Owen King: “Ruususen uni”

Isän ja pojan yhteistyöllä kirjoitettu kirja jatkaa takuuvarmaa Kingeilyä. Owenilta en ole koskaan lukenut hänen omia tekstejään, joten siinä olisi ehkä tulevaisuudeksi tehtävää. Liekö isänsä jalanjäljillä?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä kirjassa naiset nukahtavat ja koteloituvat. Herättäminen ei onnistu ja lopulta lähes kaikki naiset nukkuvat koteloissaan. Tämän seurauksena miehisyys ottaa vallan ja siitähän ei hyvä tunnetusti seuraa kun ei ole naisia rajoittamassa toimintaa. Mitä naisille sitten tapahtuukaan kirjan aikana, lienee parasta jättää lukijan ihmeteltäväksi.

Tässä tarinassa oli hyvin punottu juoni joka piti hyvin otteessaan melkein loppuun asti. Melkein, koska mielestäni kirja sortui viime metreillä turhaan selittelyyn. Viimeiset kymmenet sivut olisi voinut puristaa huomattavasti lyhyemmäksi ja tiivistää sinne vain ne oleelliset asiat mitä olisi tarvittu loppujen asioiden selvittämiseksi.

Itse lukemisen suhteen oli harmi että loppuvuodesta muut aktiviteetit veivät paljon aikaa ja lukeminen jakautui melkein kahden kuukauden ajalle. Tämä vei vähän terää pois kun joutui palauttelemaan välillä mieleen mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Yksi syy tähän oli että luin tätä perinteisenä kirjana ja tämän paksun (750 sivua) kirjamöhkäleen raahaaminen mukana ei vain ollut mahdollista. Käytännössä siis pystyin lukemaan tätä vain kotona ja vain silloin kun satuin olemaan sellaisessa asemassa että jaksoin kirjaa pitää esillä. Punttisalille siis ennen seuraavaa vastaavaa teosta? Vaikka kaksi vuotta sitten vielä ajattelin että sähköiset kirjat ovat turhakkeita, niin ne ovat vieneet minut mukanaan: puhelin on aina mukana ja lukea voi siis missä vain kun on vähänkään luppoaikaa.

45/2019: Markus Hotakainen, “Kosminen pimeys väistyy”

Jos et kauheasti ole lukenut maailmankaikkeuden ihmeisiin liittyviä kirjoja niin tässä on yksi hyvä vaihtoehto. Minulle tässä ei mitään järisyttävää uutta ollut, mutta muistin virkistämiseksi tämä oli ihan hyvä.

Tekniikan kehittyminen on antanut meille valtavasti uutta tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä. Näitä kehitysaskeleita käydään läpi kirjassa sekä niitä asioita mitä uudella tekniikalla on pystytty paljastamaan. Ensimmäinen varsinainen tekninen väline millä päästiin tutkimaan avaruutta vähän tarkemmin oli tietysti kaukoputki. Hitaahkon alun jälkeen onkin sitten viimeisen sadan vuoden aikana kehitys ollut huikeaa.

Paljon tiedetään ja jotkut ovat maksaneet kovan hinnan siitä että ovat olleet aikaansa edellä. Roviollekin on joskus joutunut jos on mennyt esittämään kirkon mielestä vääriä mielipiteitä. Uhrauksien kautta on kuitenkin saatu tietämystä lisättyä. Vaikka paljon jo tiedetäänkin niin paljon on myös asioita mistä ei vielä tiedetä juuri mitään. Arvauksen varassa ollaan joissakin asioissa ja tutkimukset jatkuvat kiivaasti kaiken aikaa. Yksi esimerkki on se että aineesta ja energiasta näyttäisi olevan n. 95% vieläkin kateissa. Universumi käyttäytyy eri tavalla kuin mitä sen pitäisi näkyvissä olevan massan mukaisesti ja on pystytty laskemaan kuinka paljon massaa ja energiaa pitäisi olla lisää että käyttäytyminen vastaisi malleja. Tätä puuttuvaa osaa etsitään tätäkin kirjoitettaessa.

44/2019: Marcus Rosenlund, “Sää joka muutti maailmaa”

Nyt loppui fiktion lukeminen vähäksi aikaa. No, yksi Stephen King on luvussa parhaillaan fyysisenä kirjana. Satunnaisotoksella poimin tämän Helmetin valikoimista eikä mikään huono poiminta ollutkaan.

Kirjassa oli kivasti kerrottu yhteyksiä ilmaston vaihteluiden ja muiden tapahtumien välillä, esimerkiksi ihmiskunnan leviämisen, maailman kulloisenkin mahdin synnyn ja häviön kesken. Eli vähän erilainen lähtökohta kuin perinteisillä historiankirjoilla. Välillä harhaudutaan vähän pitemmälle kertomaan tapahtumista, mutta aina lopulta palataan sään ja ilmaston vaikutukseen.

Joskus yksittäinen sääilmiö on tuhonnut jonkin asian, mutta tällä ei välttämättä ole tekemistä ilmaston kanssa, se olisi voinut tapahtua ilman ilmastonmuutosta taustalla tai sitte se olisi voinut jäädä tapahtumatta ilmastonmuutoksesta huolimatta. Erilaiset sääilmiöt toki seuraavat ilmastoa joten niiden todennäköisyys vaihtelee yleisen ilmaston tilan mukaan.

Yksi asia minkä voi jälleen kerran nostaa esille on se että kun ihmisillä on kaikki hyvin, asioihin ei oikeasti tule muutosta. “Kuivuuskausilla ja ilmastokriiseillä on taipumus saada ihmiset liikkeelle”. Näin on tapahtunut ennenkin ja näin tulee tapahtumaan vastakin. Meillä on nyt osalla ihmisistä paremmat valmiudet selvitä suuristakin mullistuksista esimerkiksi asumisen suhteen, mutta kaikilla ei ole. Toisaalta sekään ei auta jos oma ruuantuotanto hiipuu ja muualla ruokaa tuotetaan vähemmän, niiden seutujen ihmisille ei välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa asuinpaikkaa. Ennen sekin oli helppoa ilman valtioiden rajoja tai rajakontrolleita, mutta tänä päivänä tuloksena tulee olemaan väkivaltaisia yhteenottoja rajoilla.

Yhteistä näille on kuitenkin tapahtumien pitkäkestoisuus; ilmasto ei muutu hetkessä. Kylmästä, kuumasta, sateesta ja kuivuudesta kärsitään satoja vuosia. Muutokset eivät tapahdu kymmenessä vuodessa vaan ne muutokset ottavat aikaa (verrattuna meidän tämän hetkiseen muutokseen, joka on nopea ja jonka olemme saaneet itse aikaiseksi). Toki joskus on nopeitakin vaihteluita tapahtunut, mutta niissä on ollut taustalla esimerkiksi purkautuva tulivuori tai vähän kookkaampi meteoriitti. Silloin tapahtuukin asioita aika vikkelästi. Ja harvemmin hyviä asioita.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén