Month: October 2019

Kolmen Stephen Kingin mittaisen syrjähypyn jälkeen paluu suomenkielisen kirjallisuuden pariin.

Skotlantilainen yläluokan kaveri tulee Suomeen selvittämään suomalaisen isänsä katoamista. Sattumalta hän jatkaa isänsä antiikkiliikkeen toimintaa ja saa sen pyörimään nopeasti ja kannattavasti. Siinä samalla kauppoja tehdessä selvitetään isohkon taideväärennösliigan toimintaa, saadaan myytäväksi kymmenen miljoonan euron arvoinen rubiineilla koristeltu muumimamma ja kadotetaan sekin varkaiden matkaan.

Kovin paljon ehtii tapahtumaan pienessä ajassa, mutta juoni pysyy suhteellisen hyvin kasassa vaikka joissain kohdissa iski epäuskoisuus sillä asioita ratkesi vähän turhankin helposti.

Kirjan lopussa ajauduttiin selittelemään taustatapahtumia jotka eivät olleet käyneet ilmi tapahtumien tuoksinassa ja tämä osuus oli ehkä vähän liian pitkä. Ongelman toi ehkä se että tapahtumia oli aivan liian paljon taustalla mitä ei voinut tapahtumiin upottaa matkan varrella. Kaikkien ihmisten elämät ja tapahtumat kietoutuivat myös vähän liikaa toisiinsa, tuntui että kaikilla oli tekemistä toistensa kanssa monessa suhteessa.

Kirja oli omaan makuun aivan hyvä ja osin myös yllättävä. Ihan mielellään tämän luki ja voin suositella kotimaista rikoskirjaa etsivälle.

Ei kahta ilman kolmatta ja muita joutavia sananlaskuja. Repäisin kolmannen Kingin kahden edellisen jatkeeksi kun tämä sattui olemaan tyrkyllä. Tästä kirjasta on myös tehty elokuva Stand by me, jonka olen joskus kauan sitten nähnyt, mutta en osannut yhdistää lukemaani noihin muistikuviin ennen kuin jälkikäteen kun se rautalangasta eteen väännettiin.

Tämä ei ollut mikään yliluonnollinen kertomus kuten Kingillä yleensä mutta kuitenkin jännittävä kertomus 60-luvun lasten seikkailusta. Heidän ikätoverinsa on kadonnut ja loplta kaveriporukalle selviää että yhden heidän isoveljensä on nähnyt ruumiin jossain kymmenien kilometrien päässä mutta he eivät voineet ilmoittaa löydöstään koska olivat liikkeellä varastetulla autolla.

Eihän 12-13 vuotiaita natiaisia mikään pidätellyt vaan jännitystä lähdettiin etsimään. Peitetarinana käytettiin telttailemista yhden pojan luona, mutta siitä matka jatkui sitten eteenpäin. Kaikkien vanhemmille ei tarvinnut edes selitellä mitään sillä alkoholi piti huolen siitä että kaikkia ei edes kiinnostanut. Toisaalta sepustettiin hyvä juoni ja oletettiin etteivät vanhemmat keskustele koskaan keskenään jolloin asioiden todellinen laita ei selviäisi.

Kovin yksinkertainen juoni, mutta mainiosti kirjoitettu tarina siitä mitä kaikkea voi parin päivän seikkailulla tapahtua, miten kaverukset reagoivat eri tilanteisiin ja … niin miten sitten lopulta kävikään.

Toinen englanninkielinen teos heti perään ja vielä samalta kirjailijalta. Nyt ei ollut pituudella pilattu sillä käsiin sattui uudehko novelli Kingiltä, “Elevation”.

Tämä kirja oli varsin erikoinen tapaus. Kuten nimi vihjaa niin painovoimaan liittyvään jutusteluun on keskittynyt tämä novelli. Mukaan on mahtunut myös ihmissuhteita ja trendikkäästi samansukupuolisten avioliitto pienessä äärikonservatiivisessa yhdysvaltalaiskaupungissa. Tiedossa siis vastakkainasettelua ja Trumpmaista käytöstä. Hyvän teoksen näistä aineksista oli saanut King keitettyä aikaiseksi. Mutta tämän enempää en juonta paljastele. Kannattaa lukea ihan itse.

Viime vuoden alussa kun kirjoja taas aloin lukea päätin etten koske englanninkielisiin kun en uskonut että pystyisin yhtä sujuvasti vieraalla kielellä tekstiä omaksumaan. No, tässä nyt ollaan kun suomeksi käännetyistä kirjoista Helmetin e-kirjavalikoimasta ei oikein löytynyt juuri sillä hetkellä mitään sellaista mihin olisin halunnut tarttua. Tietysti sitten täytyi ottaa tällainen pitkähkö kirja jota en edes kahden viikon laina-ajan puitteissa ehtinyt lukea. Onneksi kirjalle ei ollut varauksia niin sain jatkettua vielä vähäsen lainaa ja luin tuon loppuun.

Ilmeisesti vuosi(kymmeni)en varrella luetun ymmärtäminen on kehittynyt niin paljon että tätä luki jo oikein mielellään. Joskus kauan sitten häiritsi sanavaraston puutteet varsinkin tällaisissa ei-teknisissä teksteissä ja lukeminen ei ollut riittävän sujuvaa. Aikani tätä kirjaa luettuani totesin ettei tämä juuri hitaammin sujunut kuin suomenkielisen teoksen lukeminen. Eli aika aikaa kutakin. Seuraavaksi lukuun nappasinkin jo Kingin uudehkon novellin “Elevation”.

The Outsider oli varsin jännä enkä ollut etukäteen ottanut selvää kirjasta onko sillä jotain suhdetta muihin Kingin kirjoihin. Jossain vaiheessa henkilöhahmoista ja viittauksista menneisiin tapahtumiin alkoi löytyä yhtäläisyyttä Mr. Mercedekseen jota C-more:n sarjoista parhaillaan katson. Jälkeenpäin ajateltuna pari nimeä olisi heti pitänyt yhdistää mielessä, mutta niin terävä salapoliisi en ole. Mutta toisaalta, mitään jatkoa tämä ei Mr. Mercedekseen ole, joten sen suhteen ei tarvinnut harmitella.

Kingimäiseen tyyliin jännitys (ja joskus ahdistus) säilyi alusta loppuun asti. Sen verran tuota ahdistuksesta että minulle tulee ahdistava olo aina lukiessa tai sarjoja / elokuvia katsoessa kun joku joutuu syyttömänä syytetyksi. Siitä tässäkin tapauksessa oli kyse. Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein viihdyttävää lukemista. Ehkä sitä samaa lennokasta huumoria mitä Kingeissä yleensä on, ei ollut niin paljoa tässä kirjassa. Vai muistanko kenties väärin?

Olin lukenut tästä kirjasta joitakin arvosteluja aikanaan ja mielenkiinnosta tartuin nyt tähän Helmetin e-kirjavalikoimasta. Yksi asia mikä lehtikirjoituksista oli tietysti jäänyt mieleen oli kohua herättänyt osuus isä Raunon suhteesta alkoholiin.

En ole koskaan seurannut taitoluistelua, joten muistan vain hämärästi kun välillä suomalaisten tuloksia tuli eri kilpailuista. Aina tietysti harmitti jos ei suomalainen menestynyt, mutta fiilis oli lähinnä luokkaa “No eipä tietenkään onnistunut, mikäköhän nyt taas meni vikaan.”

Tämän kirjan jälkeen on paljon viisaampi monen asian suhteen. Yksi suoritus koostuu kuitenkin monesta asiasta pitkältä ajalta taaksepäin: Miten harjoitukset ovat menneet, mikä on niiden vaikutukset lopputulokseen, mitä asioita on otettu mukaan ohjelmiin, miten ne ovat onnistuneet harjoituksissa ja miten niitä käytetään jäällä ja myös millainen mielentila on ollut johtuen monista muistakin syistä. Menestys on monen asian summa ja hyvin pienistä yksityiskohdista kiinni.

Oli mielenkiintoista lukea mitä kaikkea vaaditaan lyhyt- ja vapaaohjelmissa, mitä kaikkea luistelijan täytyy harjoitella jne. Muun muassa asia joka tuli vasta ulkomaisen valmentajan mukana Kiirallekin tietoon oli että täytyy tuntea miten jalka käyttäytyy luistimen sisällä. Suomessa oli lähinnä sanottu että vedetään luistin vaan kireälle ja mennään jäälle. Pienet asiat mutta suuret erot lopputuloksessa.

Välillä lukiessa teki mieli pomppia tasajalkaa kiukusta suomalaisen urheilijan puolesta. Suomessa tuki huippuluistelijalle on aika olematonta ja yksin joutuu hankkimaan kaiken valmennuksesta manageriin asti. Kiira pääsi aika aikaisin kuitenkin tilanteeseen jossa sponsorirahoilla pystyi kattamaan kaiken tarvittavan. Yksilöllisen valmennuksen kulut ovat melkoisen suuria, eikä ilman sponsoreita huipulle ole asiaa ellei satu olemaan avokätisiä ja varakkaita vanhempia tai jostain siunaantunutta suurta perintöä.

Siinä vaiheessa kun alkaa menestystä tulla, olisi ehdottoman tärkeää saada asiantuntevia ihmisiä mukaan kuvioihin jotka osaavat hoitaa median, haastattelut ja muut sellaiset asiat jotka vievät aivan järjettömän paljon aikaa. Jos luistelija on Kiiran tapaan vielä lukiossa niin kaiken tämän sovittaminen yhteen kilpailujen ja harjoitusten kanssa on äärimmäisen tarkkaa tasapainoilua aikataulujen kanssa. Lepo ja omaa rauhaa on myös saatava riittävästi.

Painosta puhutaan urheilijoiden kohdalla jatkuvasti, on sitten kysymys luistelijasta, voimistelijasta tai mäkihyppääjästä. Vaikka Kiira sanoi ettei kukaan varsinaisesti koskaan kehottanut laihduttamaan niin hän aloitti painon pudottamisen jossain vaiheessa. Mutta pelkästään laihtuminen ei tuo sitä onnea sillä siinä vaiheessa tulee myös muita haitallisia vaikutuksia, kuten se että lihakset pienenevät ja ponnistusvoimakin katoaa jaloista. Tässä vaiheessa tarvittaisiin se joku joka osaa puhua järkevästi ja vakuuttavasti sekä suunnitella ravinnon ja harjoittelun tasapainottamisen.

Urheilu, varsinkin huippu-urheilu, tuntuu olevan nuoren ihmisen polttamista loppuun. On jopa ihmeellistä että tällaisesta rääkistä pystyy selviämään edes suhteellisen ehjänä fyysisesti ja henkisesti.

Ei kirja pelkästään treeniä, kilpailuja ja vaikeuksia ollut. Ilmi tuli myös hauskoja tapahtumia, kuten venäläinen miljardööri joka iski silmänsä Kiiraan ja siitä seurasikin sitten Kiiralle ja kavereille hulppeita rahanhajuisia lomamatkoja ympäri Eurooppaa niin kauan kuin miljardööriä kiinnosti. Miljardöörille riitti kun sai kestitä, kierrättää nähtävyyksillä ja antaa lahjoja. No, mikäs siinä jos on rahaa mitä törsätä. Omituisia ihmisiä.

Ainiin, se kohu. Olihan siitä Raunon alkoholinkäytöstä varmaan kappaleen verran mainintaa kirjassa. Myrsky vesilasissa taas.