Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se sanonta menikään.
Murhia, murhaajien murhia ja niin edelleen. Ihan kiva suomalainen rikosromaani. Tästä ei ole oikein pahaa sanottavaa, mutta toisaalta en osaa nostaa mitään järisyttävän upeaakaan tästä nyt esille. Ehkä aivot puutuvat kun lukee riittävän monta fiktiokirjaa peräkkäin, olisi varmaankin parempi ottaa väliin aina joku verenpainetta nostava poliittinen, uskonnollinen tai talouteen liittyvä opus. Sen jälkeen fiktio maistuu aina paremmalta.
Hyvää ajankulua tämä kirja oli. Tietynlainen arvaamattomuus säilyi loppuun asti mutta ehkä se aivan loppuhuipennus jäi kuitenkin saavuttamatta. Saankohan vielä upotettua tämän jotenkin Helmet-lukuhaasteeseen? Vapaita kohtia on jonkin verran, mutta ne taitavat olla nyt jo vähän haasteellisempia kirjavalinnan suhteen.