Month: September 2019

Tällä kertaa lähdin varta vasten etsimässä Helmetin valikoimista Marko Hautalan teosta. Häntä on jossain yhteydessä sanottu Suomen Stephen Kingiksi, joten en ihan pienillä odotuksilla lähtenyt tätä lukemaan.

Kuiskauksia korvaan, mielikuvituksen tuotetta vai totta. Kuiskaukset jotka pistävät ihmisen tekemään asioita joita ei olisi koskaan uskonut. Mikä on kaiken tämän takana, miksi ihmisiä kuolee? Ja miten kauas menneisyyteen tämä lopulta johtaa?

Kun vertaus alan kuninkaaseen on tehty niin on minunkin pakko siihen täkyyn tarttua. Tässä kirjassa oli hyvä tarina ja se eteni jännittävästi aina loppuun asti, mutta yksi asia mikä erottaa tämän Kingin tuotannosta on Kingin omalaatuinen huumori, mitä en ole kenelläkään muulla nähnyt. King säilyttää asemansa minun silmissäni vielä. Ilman tuota aikaisemmin näkemääni vertausta olisin lukenut tämänkin kirjan ihan ilman paineita kuten kaikki muutkin minulle uusien kirjailijoiden kirjat mikä olisi varmaan ollut lukukokemuksen kannalta parempi. Minulla kun valitettavasti iski heti alusta tämä vertaileva asenne päälle.

Mutta jotta ei oltaisi liian ankaria niin tämä oli kauhukirjaksi yleisestikin ottaen mainio. Tämä piti itseni ainakin otteessaan aivan loppuun asti ja juoni oli paikoin hyvinkin yllättävä. Ehdottomasti suosittelen luettavaksi ja tulen jatkossa varmasti lukemaan Hautalan kirjoja.

Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se sanonta menikään.

Murhia, murhaajien murhia ja niin edelleen. Ihan kiva suomalainen rikosromaani. Tästä ei ole oikein pahaa sanottavaa, mutta toisaalta en osaa nostaa mitään järisyttävän upeaakaan tästä nyt esille. Ehkä aivot puutuvat kun lukee riittävän monta fiktiokirjaa peräkkäin, olisi varmaankin parempi ottaa väliin aina joku verenpainetta nostava poliittinen, uskonnollinen tai talouteen liittyvä opus. Sen jälkeen fiktio maistuu aina paremmalta.

Hyvää ajankulua tämä kirja oli. Tietynlainen arvaamattomuus säilyi loppuun asti mutta ehkä se aivan loppuhuipennus jäi kuitenkin saavuttamatta. Saankohan vielä upotettua tämän jotenkin Helmet-lukuhaasteeseen? Vapaita kohtia on jonkin verran, mutta ne taitavat olla nyt jo vähän haasteellisempia kirjavalinnan suhteen.

Tämä oli mielenkiintoinen kirjatuttavuus. Kirjassa oli paljon fysiikkaa joka vei tarinaa eteenpäin hienosti. Omista fysiikan opinnoista on jo niin paljon aikaa etten pystynyt kuitenkaan vakuuttavasti sanomaan mitkä kohdat olivat totta ja mitkä väritettyä tekstiä. Kaikkihan tässä kirjassa ei kuitenkaan pidä aivan pilkulleen paikkaansa. Hyvä puoli oli se ettei tarvinnut takertua pikkuseikkoihin, joten lukeminen ei häiriintynyt.

Jos jotain miinusta haluaa etsiä niin päähenkilön filosofiset pohdinnat eivät oikein sopineet mukaan. Ne tuntuivat jotenkin väkisin väännetyiltä tarinan joukkoon ja melko paljon niistä olisi voinut jättää pois.

Hyvä kirja pienistä puutteista huolimatta kuitenkin. Monivaiheinen juoni pysyi kasassa alusta loppuun ja yllätti aina sopivissa kohdissa. Suosittelen!

Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 7 ja viimeinen sellainen. Lyhyeksihän nämä päivitykset jäivät kun yritti muistella mitä kirjoissa oikein oli tapahtunut, mitkä olivat niiden plussat ja mitkä miinukset. Syksy tulee ja pääsen palaamaan rutiineihin. Tarinoista tulee jälleen tutun pitkiä ja pitkäveteisiä.

Tässä kirjassa oli suomalaista jännitystä ja oikein hyvässä paketissa. Kirja tarjoaa ohjenuoraa miten sukuyritys kaapataan ulkopuoliseen hallintaan vähän lainvastaisia keinoja hyväksi käyttäen. Vaikka yritys olikin hyvä niin ehkä se olisi vaatinut jotain pikkuviilauksia jottei lopputulos olisi ollut konnan kannalta huono.

Vaikka tarina oli hyvä niin välillä epäuskottavuus iski läpi; tilanteissa oli vähän liian suoria oikaisuja niin ketkuilujen kuin asioiden selviämisen osalta. Mutta yhtä kaikki, viihdyttävää luettavaa alusta loppuun. Voin hyvin suositella luettavaksi jos on kotimaiselle fiktiolle hinkua.

Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 6.

Jälleen yksi tuntematon kirjailija joka yllätti positiivisesti. Tämän kirjan suhteen minulla ei ollut mitään odotuksia, mutta se tempaisi mukaansa aivan täysin.

Hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu jännäri antiikkikauppiaiden raadollisesta – ja joskus laittomastakin – maailmasta. Mistäs ne rikkaudet tulisivatkaan kuin harmaalta alueelta ja joskus senkin väärältä puolelta.

Täytyy ottaa joku toinenkin Jamesin kirja luettavaksi, oli tämä niin hyvä.

Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 5.

“Dr. Housen” eli Hugh Laurien ensimmäinen romaani. Tämä oli vallattomasti kirjoitettu kirja jossa oli paljon oivaltavia juttuja joita nauroin monesti ääneen. Ei varmaankaan uppoa kaikkien huumoriin, mutta minulle tämä oli täydellinen. Tämä oli osin samantapaista huumoria kuin tv-sarjassa House vaikka kirjoittaja lienee eri. Vai onkohan Lauriella senkin käsikirjoituksessa sormensa pelissä?

Juoni sijoittuu asekaupan maailmaan. Tapahtumien kuvaukset ovat välillä melko raakoja joita nämä jo mainitut kuivan humoristiset kohdat tasoittelevat välillä. Kirjassa oli hyvin rakennettu juoni joka piti otteessaan aivan kirjan loppuun saakka.

Tätä voin suositella varsinkin jos tykkää Dr. House -tyyppisestä huumorista. Laurielta on yli 20 vuoden jälkeen (Järein asein julkaistu 1996, suomennettu 2011) tulossa ilmeisesti seuraava romaani, mutta eipä taida kannattaa pidätellä hengitystä sitä odotellessa. Pidättelen kuitenkin.

Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 4.

Jossain vaiheessa näin että tätä kirjaa oli arvioitu hauskaksi ja nauruhermoja kutkuttavaksi teokseksi. Lukaisin sen nopeasti läpi ja päällimmäisenä on syvä pettymys. Vaikka pidänkin periaatteessa tällaisesta huumorista ja itselläkin on aikanaan pieniä lapsia ollut, niin ei tämä edes hymyilyttänyt. Se että joka väliin tungetaan “vittu” voi olla ehkä jollekin Korson teinille vielä ihan jees, mutta pelkästään sillä ei huumoria saa aikaan. Helmet-lukuhaasteessa heitän tämän kohtaan jossa kirja on alle sata sivua.

Ei jatkoon.

Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 3.

Tätä nuorisokirjallisuutta lukee vanhempikin ihan mielellään. Sujuvasti kirjoitettu kirja ja tarina eteni jouhevasti. Ehkä pientä “kolme etsivää” -tyylistä yliampuvaa juttua välillä (juu, niitä on aikanaan tullut luettua paljonkin), mutta eihän se haittaa kun kirja on hyvin kirjoitettu ja juoneltaan hienosti sijoitettu nykymaailmaan.

Kirja sijoittuu siis nörttien maailmaan, tietokoneet ja tietoverkot saavat kyytiä näiden junnujen käsittelyssä. Nörteistä nörteimmät värvätään opiskelemaan salaiseen keskukseen jossa heidän poikkeuslahjakkuutta voidaan käyttää hyväksi sekä heidän itsensä kehittämisessä että muissakin asioissa. Mutta kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä se näyttää. Tähänkin pätee se että jos jokin näyttää liian hyvältä, se ei olekaan kokonaan totta.

Tämä on kirjasarjan avaus ja odottelen ihan mielenkiinnolla jatkoa.