Lomalla luettujen kirjojen purkua, osa 2.
Tässä kirjassa oli aivan uskomatonta tarinaa siitä mitä Lempisen uran aikana Liikkuvassa Poliisissa tapahtui. Kirjassa käydään läpi sekä itse työssä että työn ulkopuolisessa vapaa-ajan toiminnassa tapahtuneita asioita ja kommelluksia.
Itselle jäi sellainen olo että tuollaisenaan kuin LP näyttäytyi näissä teksteissä niin oman edun tavoittelulla ja keskinäisillä kähinöillä saatiin tuhottua hyvä idea. Aikanaan kun LP lopetettiin ihmettelin sitä suuresti olihan sen toiminta kuitenkin tavallaan sisäiset rajat ylittävää varsinkin liikenteen valvonnan osalta. Mutta tämän kirjan luettuani ymmärrän toisaalta hyvin syyt miksi niin kävi.
Jos poliisien oman edun valvonta (lue: ammattiyhdistystoiminnan aiheuttamat haitat) meni siihen että pelkästään päivärahakeikkoja ja viikonloppuja tai juhlapyhiä tehdään rahan toivossa ja hyljeksitään toimeen kuuluvaa paperityötä kun siitä ei saa päivärahaa niin saa tällainen laitos mennäkin. Muutenkin toiminnassa oli varsin paljon ihmeellisiä piirteitä.
Hurjimpia juttuja kirjassa tietysti ovat Viron, Venäjän (ja aikaisemmin Neuvostoliiton) alueella tapahtuneet yhteistyö- tahi virkistysmatkat. Monenlaista on tapahtunut niillä matkoilla, jotkut näistä saattavat jopa kestää päivänvalon. Vuosien jälkeen toki niistä voi jo vähän puhuakin ja tämä on sen suhteen hyvin valaiseva kirja. Vallatonta toimintaa, sanoisin.