Edellinen lukemani kirja, Michelle Obaman tarina, oli pitkähkö ja täynnä painavaa asiaa joten nyt oli tarve fiktiolle ja vähän kevyemmälle tekstille. Tämä “Julma kuu” vaikutti hyvinkin sopivalta joten nappasin sen lukuun sen kummemmin pohtimatta.
Tarina pyörii rakastuneen Stockan meikkiosaston naismyyjän ja ketkun miehen ympärillä. Kirsikkana kakun päällä mukana on myös naapuriyhtiön taalasmaa joka kiikareidensa kanssa kyttää kadun toisella puolella olevien asuntojen tapahtumia. Enempää yksityiskohtiin en mene jotta en pilaa mahdollista lukunautintoa.
Kirja lähti vähän hitaasti liikkeelle ja aloin jo vähän huolestua jossain vaiheessa että tuleeko tästä mitään, mutta nousukiito loppua kohti oli mainio ja viimeisen kolmanneksen luinkin sitten melkein yhdeltä istumalta. Tätä kirjaa voisi kuvata sanalla “pikkunäppärä” – ei mikään rikostarinoiden kuningas, mutta hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Loppu ei ollut mielestäni mitenkään järisyttävän yllättävä, mutta kirjaa lukiessa ei kannata turhaan spekuloida mahdollisia vaihtoehtoja vaan lukea vain eteenpäin.
Jos on luppoaikaa niin suosittelen. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan “Kirjan kannessa on kuu”. Pari muutakin potentiaalista kohtaa löytyisi listasta, mutta kun tuota kuuta ei kovin monen kirjan kannessa ole niin laitan tämän suosiolla siihen.