Pitkä oli Helmetissä tämän kirjan jonotusaika mutta kannattihan se. Mielenkiintoinen opus, pistää ajattelemaan meidän monia mahdollisia tulevaisuuksia. Kirja oli varsin pitkä, käsitteli monia asioita meidän tulevaisuudestamme ja loi omat kauhukuvansa. En tässä lähde kovin syvällisesti analysoimaan tekstejä, mutta laitanpa jonkun hajahuomion matkan varrelta.
Jos 1900-luvun lääketiede keskittyi ihmisten sairauksien parantamiseen, 2000-luvun lääketiede voi keskittyä terveiden ihmisten ominaisuuksien muokkaamiseen kun tuota luppoaikaa ainakin näin rikkaammissa maissa on. Jatkossa voimme kenties tehdä älykkäämpiä ja tehokkaampia ihmisiä, poistaa tarpeettomia tunteita (esim. pelko, masennus) ja säätää muita tunteita niin että olemme jatkuvasti onnellisia. No, tuntuuko tutulta sci-fi leffoista? Tuntuu. Tosin Harari lätki sellaisa esimerkkejä todellisesta maailmasta että nuo sci-fi -leffat eivät niin fiktiolta enää vaikutakaan. Toinen kysymys onkin sitten onko ihminen sen jälkeen parempi vai todellisuudessa köyhempi kun moni kokemus ja mielialan muutos jää puuttumaan.
Ihmiset pelkäävät ja luovat erilaisia kauhukuvia Googlen ja Facebookin keräämistä datoista. Harari ei sitä pitänyt välttämättä kauheana. Nuorempi sukupolvi on jo antanut omat datansa näiden jättien käyttöön ja luottaa niihin enemmän kuin me vanhemmat dinosaurukset. Kun tuollaisesta datamäärästä tehdään analyysejä, voidaan vaikkapa terveydenhuoltoa parantaa ja automatisoida. Esimerkiksi influenssaepidemia pystytään jo nyt havaitsemaan päiviä aikaisemmin kuin mitä se näkyy terveysasemilla. Mitä kaikkia mahdollisuuksia tuo avaisi? Tietysti aika hurjalta kuulostaa että meidän terveystiedoistamme tulee kauppatavaraa – vai ovatko ne jo sitä? Pitäisikö sanoa että ne ovat jo markkinahintaista tavaraa ja taitaa sitä kaikessa pimeydessä liikkua meidän tietämättä tai jopa tietäen kuten nämä alle sadan euron DNA-tutkimukset, joissa tilaaja saa tietoa omista geeneistään mutta samalla kaikki aineisto jää yritykselle josta se voidaan kaupata taas muualle.
Kirjassa oli myös mielenkiintoisia ajatusmalleja siitä että kannattaako esimerkiksi valtioiden ylläpitää enää terveydenhuoltoa kaikille. Jos 1900-luvulla luotiin kattava terveydenhuolto sen takia että armeija ja talous saivat käyttöönsä hyvinvoivat massat, niin näille massoille ei ole kohta enää käyttöä: ei armeijassa kun sodankäynti on teknistynyt ja sotilaiden määrä ei ole enää ratkaiseva tekijä, eikä myöskään taloudessa kun yhä kehittyneemmät algoritmit hoitavat kaiken kuten lääkärin työt, maanviljelyksen, pörssit, jopa omistamisen(!). Tulevaisuus näyttää miten käy terveydenhuoltojärjestelmien. Onko meidän Sote-uudistukselle edes tarvetta?
Satuin tätä pätkää kirjoittamaan vaalipäivänä kun Suomeen sorvattiin uutta eduskuntaa ja sopivasti kirjassa puhuttiin eduskunnasta ja päättäjistä. Nykyisenkaltainen eduskuntajärjestelmä (ja samaten demokratia) on tulossa tiensä päähän. Edustajat eivät pysty enää käsittelemään jatkuvasti kasvavaa tietomäärää niin nopeasti että he pystyisivät tekemään nopeasti järkeviä päätöksiä jotka pohjautuisivat olemassa olevaan faktatietoon. Asiat tapahtuvat nykyään niin nopeasti että normaali päätössykli on vain aivan liian hidas.
Toinen kysymys on onko meillä mitään järkeä ylläpitää nykyisenlaista äänestämiseen perustuvaa eduskuntajärjestelmää? Äänestäminen ei perustu faktaan vaan tunteeseen ja miten äänestäjän mielikuvaa on pystytty muokkaamaan. Mitä jos antaisimme vaikka Googlen tai Facebookin äänestää meidän puolestamme? Google pystyy säilyttämään koko nelivuotisen istuntokauden ajan tiedot siitä mitä äänestäjä on ollut hallituksen toimista mieltä, toisin kuin äänestäjä itse joka reagoi tutkitusti voimakkaimmin vain kauden alkuun ja aivan loppuun. Sopivalla veronalennuksella puoli vuotta ennen vaaleja hallitus luo itsestään vahvan positiivisen vaikutelman. Ongelma on ihmisen mieli joka haluaa toimia näin. Esimerkkien avulla Harari myös näyttää että tämä on todistettukin. Miksemme siis luottaisi vaikka Googleen kun meidän pitää tehdä äänestyspäätös, se olisi ainakin oikeampi kuin mitä lahjuksilla ostettu ääni juuri ennen vaaleja. Sitä ei niin vain huijata.
Mielenkiintoinen ajatusmalli oli myös se että sen sijaan että meillä olisi oman tahdon alainen mieli, olemmekin vain kasa erilaisia biologisia algoritmeja. Vaikka luulemme tekevämme itse päätökset, tapahtuvat ne sittenkin aivan muuten kuin tieten tehtynä, pelkästään algoritmien tuloksena. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Harari puhui liberalismista, joka nojautuu yksilön vapauteen. Mitä jos yksilö ei oikeasti teekään tieten tahtoen omia päätöksiään? Putoaako liberalismilta pohja?
Tässä nyt riipaisin vain muutamia asioita mitä kirjasta jäi mieleen. Paljon muutakin siellä oli ja aikamoisia kauhuskenaarioita lähtien siitä että me luomme itse teknologian joka lopulta johtaa siihen että Homo Sapiens lajina voi siirtyä eläkkeelle. Kannattaahan tämäkin kirja lukea, vaikka pidin kyllä Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia kirjaa parempana.