Tutustuin suomalaiseen kauhuun vasta viime vuonna Mia Vänskän myötä ja kauhugenre näyttää elävän meilläkin varsin voimallisesti. Jostain syystä kauhukirjoja täytyy oikein erikseen hakea kun eivät satu kynsiin muuten. Onneksi Helmetin valikoimasta löytyy mitä vaan.
Kirjan juoni on kudottu vanhan suomalaisen runoilijan julkaisemattoman teoksen ympärille. Runoilla sanotaan olevan monenlaisia vaikutuksia, mutta näillä värssyillä mennään sitten jo vähän vaarallisemmille vesille. Tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja siellä erityisesti yliopistomaailmaan.
Kirjassa tapahtui alusta alkaen, mutta jossain vaiheessa puolivälin ylitettyäni (muistaakseni) oli pakko tarkistaa että puhuttiinhan nyt kauhukirjasta; hieman hitaan oloinen aloitus sen suhteen eikä siihen mennessä kirja ollut aiheuttanut kauhulle ominaista ihokarvojen nousua. Vaikka kauhun elementti alkuvaiheessa puuttuikin niin kirja oli kuitenkin kirjoitettu niin että se piti otteessaan koko ajan; tarina eteni kivasti ja henkilöt olivat mielenkiintoisia.
Loppua kohden jännitys alkoi tiivistymään ja kirja veti lukijaa vielä paremmin mukaansa. Juoni oli hyvä ja mukavasti rakennettu. Ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän repäisevämpää loppuratkaisua mutta se oli pieni asia jolla ei ollut niin suurta merkitystä kokonaisuuteen. Kirja oli kaiken kaikkiaan tasapainoinen. Missään vaiheessa lukiessa ei itselle tullut oloa että jokin asia olisi harmittanut, mikä lienee hyvän tarinan merkki.
Helmet-lukuhaasteessa taidan laittaa tämän kohtaan “Kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt”. Turussakin on joskus tullut käytyä. Vaan mitä luettavaa seuraavaksi? Ehkä tänään pitäisi keskittyä eilisen lailla ulkoiluun, sääkin kun on vaihteeksi aivan loistava; aurinko paistaa ja pakkasta on kymmenkunta astetta. Jare ja Iris ainakin nauttivat eilen pitkästä kävelylenkistä Espoon rantaraitilla.
