Tämä kirja taitaa sopia parhaiten Helmet-lukuhaasteessa tuohon kohtaan missä pitäisi lukea kirja joka käsittelee vierasta kulttuuria. En lähde etsimään tässä mitään vieraan kulttuurin kansaa, vaan tyydyn tähän lähempänä olevaan minulle vieraaseen kulttuuriin: nuoriso ja graffitit.
Tämä kirja oli aika surullisen oloinen kuvaus siitä mitä vähän sivuraiteelle ajautuneen nuoren elämä voi olla: Päihteitä, maalausta, pakoilua ja siihen vielä työn ja/tai opiskelun sovittamista joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Joitain valopilkkuja lukuunottamatta elämä tuntuu olevan aika synkkää ja ahdistavaa. Jos et tuosta oravanpyörästä pääse pois niin tulevaisuus on aika pimeä.
Kirjoitustyyli oli hyvin letkeää ja mukavaa lukea. Huumoria oli sopivasti ripoteltu yleisen harmauden keskelle. Tarina vähän laahasi matkan varrella, tapahtumat pyörivät samojen asioiden ympärillä ja vähän toistivat itseään kunnes lopussa sitten tuli maksun hetki. Sitä se elämä varmaankin on noissa ympyröissä, joten realismin puolelle mennään tässä; eihän aina voi tapahtua kaikenlaista. Kenties tämä kuvaa hyvin graffitimaalarin arkea joka pyörii kirjassa hyvin paljolti sen ympärillä että mihin maalataan, miten kehitetään omaa tyyliä ja millaista rispektiä saa omilla töillään.
Täytyisiköhän tässä alkaa nyt näiden satunnaisotosten jälkeen valitsemaan enemmän lukuhaasteen mukaisia kirjoja? Jossain vaiheessa tällä menetelmällä törmään tilanteeseen että en saa tiettyjä kohtia täytettyä lainkaan. Onneksi on vielä yksitoista kuukautta aikaa.