Tämä taklaa Helmet-lukuhaasteesta ainakin kohdan “Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.” Alun perin ajattelin lukaista Kingin Hohdon tähän haastekohtaan mutta jätetään se johonkin toiseen kertaan. Hohdon olen jo aikaisemmin lukenut, mutta melkoisen monta Marsin vuotta on siitäkin aikaa.
Ridley Scott teki tästä Weirin kirjasta elokuvan joka julkaistiin 2015, pääosassa Matt Damon. Yleensä kirjaa lukiessa kuvittelee ihmiset aina jonkin näköisiksi. Nyt tätä ei tarvinnut tehdä kun Marsissa viuhui kirjaa lukiessa koko ajan Mr. Damon.
Tämä oli herkullinen kirja. Uskomattomia yksityiskohtia viljeltiin koko ajan ja kun tietää että Andy on paneutunut todella tarkasti realismiin niin todella innostavaa luettavaa. Mieli teki monessa kohdassa tarkistaa että pitävätkö typpien ja happien litrat ja muut yksityiskohdat paikkansa, mutta itsellä ei ainakaan kemia ja fysiikka tule niin hyvin kouluajoilta mieleen että suoraan olisin voinut päässä laskeskella näitä asioita. Luotan yhtä sokeasti kirjailijaan kuin nigerialaisen kuninkaan leskeenkin. Sen lisäksi että yksityiskohdat ovat realistisia ja tarkoin kuvattuja myös tarina etenee jouhevasti kuivakan (= insinööri?) huumorin ryydittämänä ja jännitys säilyy aivan viimeisille sivuille asti. Loistava kirja.
Vaikka meillä olisi tekniset valmiudet vastaavaan Marsin matkaan ja samanlainen onnettomuus sattuisi, niin olisihan tuossa kuitenkin miljoona ja yksi mahdollisuutta että jokin asia menisi päin p:tä. Onneksi romaani sallii jokaisessa kohdassa sen pienen onnekkaan sattuman joka mahdollistaa kaiken. Muutenhan kirja olisi voinut loppua sivulle kaksi.
Jäikö kirjassa jotain kaivelemaan? Minulle ei tule nyt yhtään asiaa mieleen mikä olisi jotenkin tuntunut typerältä tai väärältä. Yleensä minun on pakko natista ja natkuttaa jostain asiasta, mutta nyt on sen suhteen pää aivan tyhjä. Ehkä sen jälkeen tulee jotain mieleen kun olen tämän julkaissut. Yleensä tulee jonkinlainen “eiku”-efekti.
Jos oikein muista niin leffassa loppu oli hieman erilainen. En mene vannomaan kun muistini poistaa aika hyvään tahtiin vanhojen asioiden yksityiskohtia. Tässäkin tapauksessa on melkoinen kato käynyt aivosolukoissa. Paljon toki on parin tunnin rainasta täytynyt karsia pieniä asioita pois, mutta aika hyvin se seurasi kirjan juonta. Täytynee katsoa vielä se uudelleen myöhemmin jos se on vielä jossain suoratoistossa tarjolla. Siihen menee varmaankin jonkin verran aikaa joten todennäköisesti siinä vaiheessa olen jo unohtanut kirjan yksityiskohdat, joten palaamme takaisin alkupisteeseen.
Seuraavaksi kirjaksi otin Helmetistä lainaan helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä kertovan kirjan. Ehdinkin sitä jo työmatkalta palatessa Rooma – Helsinki koneessa lukemaan noin kaksi kolmasosaa joten kohtahan tuokin on luettu.