Iltalehden artikkelissa mainittiin vanha tutkimus vuodelta 2007 joka kertoi että 2/3 miehistä ei lue lainkaan naisten kirjoittamia kirjoja. Silmäilin pikaisesti tutkimuksen läpi joten todellista taustaa minulla ei ole antaa mitään välkkyä kommenttia tähän, mutta somemaisesti tartuin kuitenkin tuohon yhteen pieneen “2/3” täkyyn.
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/df244b6a-86cb-4d6e-b200-105977d77165
Älkää ampuko minua. Kaikki on nyt sukupuolitettu rankasti mikä tietysti johtuu ylläolevasta artikkelistakin. Sen lisäksi otan vielä vähän kantaa viime vuosisadan näkökulmasta millaiseksi miehet ja naiset aikanaan jaoteltiin. Tästä johtuen omassa kirjailijoiden tyylejä kuvaavassa hahmotelmakuvassa ovat perinteinen mies ja nainen, väritkin vastaavasti sininen ja punainen. *)
En ollut kiinnittänyt tähän sukupuoliasiaan lainkaan huomiota vuoden varrella kun olen noita kirjoja jonkin verran lueskellut. Tästä artikkelista sain kipinän ja ajattelin tarkastaa oman lukuhistorian, siitä kun oli nyt faktaa saatavilla vuoden 2018 osalta.
Lukulistalta löytyi kymmenen naiskirjailijan kirjaa, kaksi jossa kirjoittajana mies ja nainen sekä yksi jossa on tiimi takana ja oletettavasti useampi nainen mukana. Kaiken kaikkiaan 55 kirjaa tuli tähän otokseen, joten 42 kirjaa on sellaista jossa on yksi tai useampi mies kirjailijana. Tarkempi jaottelu löytyy taulukosta alla. Jos kirjoittajana on ollut pelkästään miehiä, olen laittanut kohtaan vain yhden. Kahdessa tapauksessa annoin “pisteen” molemmille kun kirjoittajana on ollut sekä nainen että mies.
Mistä tämä 2007 tutkimuksen tilanne voi johtua? Kirjoittavatko naiset ja miehet erilaisia kirjoja? Omalta osaltani ainoa ratkaiseva tekijä valinnassa on kuinka mielenkiintoinen kirja vaikuttaa olevan. En usko että miesten ja naisten huumori olisi välttämättä kauhean erilaista tai tyyli miten he kirjoittavat rikoksista ja kauhusta. Toisaalta ehkä (menenkö vaaralliselle alueelle), painotan sanaa ehkä, naiset kirjoittavat enemmän hempeitä romaaneja kuin miehet, joten ne valikoituvat pois minun lukulistaltani jo sen vuoksi. Olen varmaan sitten rajoittunut, mutta luen lähinnä sellaisia kirjoja jotka sattuvat iskemään juuri minuun kuvauksen perusteella jotenkin erityisesti. Kuvassa alla yritän karkeasti tuoda esille tuon ajatukseni siitä että miehet ja naiset kirjoittavat varmasti kaikenlaisia kirjoja mutta määrällisesti painotukset voivat olla vähän eri tyylisissä kirjoissa.
Tutkimusta nopeasti vilkuillessa paistoi myös silmään se että naiset eivät ole niin biasoituneita naiskirjailijoihin kuten miehet mieskirjailijoihin. Onko syynä sitten se että miesten valitsemat kirjat ovat yleensä tiukemmin aihealueeltaan rajattu, esimerkiksi scifiin ja rikollisuuteen ja vastaavasti naiset lukevat laajemmalti erilaisia kirjoja. Vai onko todellakin niin että miehet valitsevat vain mieskirjailijoiden kirjoja täysin tarkoituksellisesti? Jos näin on niin se on huono valinta.
Tietokirjojen suhteen (tähtitieteeseen liittyvien) on tilanne omalta osaltani paljon selkeämpi: kaikki lukemani kirjat ovat miesten kirjoittamia. Tämä juontaa varmasti siitä että naisia ei ole yhtä paljon alalla. Joko heitä ei ole ala kiinnostanut tai heitä ei ole otettu vakavasti esimerkiksi fysiikan opinnoissa kuten oli varsinkin menneinä vuosina tilanne. Kuinka paljon olemmekaan menettäneet mahdollisia tieteen supertähtiä sen takia? Tähtitieteestä kirjoittavat kirjailijat ovat kuitenkin yleensä pitkän linjan astronomeja joten jos lähtökohtaisesti alalla työskentelevät ovat miehiä niin todennäköisesti kirjailijat ovat hyvin suurelta osin myös miehiä, he kun valikoituvat juuri tuosta työskentelevästä populaatiosta.
En tiedä oliko tässä tarinoinnissa mitään tolkkua, mutta ehkä tämäkin on asia mihin voisi ensi vuonna kiinnittää huomiota jo kirjoja valitessa.
*) Miten tästä värittämisestä tulikin mieleen aikani leikkikoulussa joskus 70-luvun puolivälissä? Aamunavaukseen siirryttiin aina kulmatilaan missä oli muistaakseni joitain penkkejä ja osa istui isoilla kuutiotyynyillä. Yksi tyynyistä oli punainen ja se oli nolo paikka jos se jäi jollekin pojalle. Itsekin siinä jouduin joskus istumaan ja kuinka se olikin häpeällistä. Kaikenlaisia traumoja onkin siltä ajalta jäänyt. Onkohan tilanne eri lasten keskuudessa nykyään?