Härkösen kirjoja en ole koskaan lukenut, häräntappoaseesta olen sentään joskus kuullut niin kuin varmaan moni ikätoverinikin. Mahtaakohan nykyinen nuoriso tietää tuosta kirjasta mitään? Suuresti hehkutettu teoshan se oli silloin aikanaan. Pitäisi varmaan lukaista jossain vaiheessa.
Tämä kirja on kokoelma Härkösen kirjoituksista Apu-lehdessä muutaman vuoden takaa. Härkönen kirjoittaa todella elävästi asioista joita hänelle on tapahtunut tai jotka ovat muuten vaan vaivanneet hänen mieltään. Moni asia on varmasti sellainen joka on yhdellä sun toisellakin mielessä mutta niistä ei puhuta ääneen vaan suomalaiskansalliseen tyyliin jupistaan vain hihaan.
Itselleen nauraminen on eittämättä yksi tärkeä ominaisuus ja tässäkin kirjassa on monia asioita joissa kirjoittaja pistää omia vähän nolompiakin kokemuksiaan tulille. Jotkut tarinat olivat vähän vakavampia kun taas toisissa saikin sitten nauraa kunnolla. Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä kirja joka auttoi kalibroimaan omiakin ajatuksia: sattuu ja tapahtuu sitä muillekin ja omilla ajatuksilla on vahva painoarvo vaikka ne joskus tuntuvatkin olevan valtavirtaa vastaan.
Ainiin. Ei millään pahalla, mutta meidän koirat ovat vain leikkisiä eivätkä agressiivisia 🙂 . Paitsi silloin kun tältä yhdeltä pieneltä valkoiselta karvapallolta yrittää ottaa suusta pois roskiksesta saaliiksi saatua grillimakkaraa. Siinä vaiheessa on leikki kaukana ja peto näyttää luonteensa. Don’t touch my sausage!