Hyvää luettavaa lähiavaruudesta kiinnostuneille. Ja vähän faktaa katastrofielokuvien katsomista varten 🙂
Tässä kirjassa oli paljon tietoa siitä miten aurinkokunta on muodostunut ja mistä kaikki asteroidit ja komeetat ovat peräisin – siis nykyisen tiedon perusteella, ainahan tulee uutta tietoa joka voi muuttaa tätä. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tekniikan parantuessa on kyetty löytämään jo suunnaton määrä erikokoisia asteroideja ja komeettoja *) meidän aurinkokunnastamme. Tieto lisää tuskaa, niin myös tässä tapauksessa. Ei tässä nyt varsinaisesti pelkoon ole syytä, mutta mitä vain voi tapahtua jos näiden ylijäämäkimpaleiden ja maan kiertoradat leikkaavat toisensa.
Täysin toimettomiksi emme ole jääneet, esimerkiksi on rakennettu hälytysjärjestelmiä jotka automaattisesti ilmoittavat mahdollisesta törmäyksestä. Ensivaroitukset tulevat yleensä siinä vaiheessa kun osumisen todennäköisyydet ovat hyvin pieniä. Myöhemmin kun rata tarkentuu niin lopulta asteroidien radat ovat tähän saakka kuitenkin menneet kaukaa maan ohi. Mikään ei toki estä keltaista lehdistöä revittelemästä jo ensimmäisistä havainnoista. Mikäänhän ei myy paremmin kuin katastrofit.
Pienempiä kimpaleita tulee ilmakehään viikottain ja ne näkyvät tulipalloina. Tähdenlennot ovat sitten asia erikseen, niitä hiukkasia tulee ilmakehään jatkuvasti. Joskus asteroideista tulee rippeet maahan asti riippuen asteroidin koosta ja koostumuksesta. Suurempia asteroideja on vähemmän ja niiden osuminen maahan on epätodennäköisempää, mutta vastaavasti vahingot ovat näin tapahtuessa myös suurempia. Dinosaurukset eivät varmasti kiitä osumasta joka pyyhkäisi ne lopulta maan päältä. Mutta toisen tappio on aina toisen voitto: Ihminen voi olla siitä osumasta tyytyväinen, meille raivattiin samalla elintilaa maapallon ekosysteemissä.
Ennen loppua (siis kirjan, ei meidän) käydään läpi vielä mitä vaihtoehtoja meillä olisi torjua mahdollinen osuma. Vähän laihalta tuntuvat meidän mahdollisuudet, meille verkkari-ihmisille lienee vaan parasta pistää telkkari päälle ja ottaa popparikulho syliin jos jotain on tapahtumassa. Paljon on toki suunnitelmia tehty ja tekniikan kehittyessä onnistumisen mahdollisuudetkin paranevat, ainakin aavistuksen. Ongelmia on kuitenkin ihan riittämiin, niin teknisiä kuin – yllätys, yllätys – poliittisia.
Tekninen ongelma on selkeä; miten voida muuttaa kaukana avaruudessa lentävän miljoonien tonnien painoisen möhkäleen rataa niin ettei se osuisi meihin. Tämä on selvästi miljoonan dollarin kysymys, todellisuudessa paljon suurempikin. Vaihtoehtoja on monia, vaikkapa gravitaatiohinaaja eli asteroidin rataa pyrittäisiin hiljalleen muuttamaan lentämällä luotain asteroidin viereen ja vetovoiman avulla kiskomalla hiljalleen asteroidi uudelle radalle, asteroidin maalaaminen niin että auringon lämmön aiheuttama pikkuriikkinen muutos radassa saataisiin eri suuruiseksi, ja lopulta tietysti ydinpommi. Mutta mitä ydinpommilla voitaisiin tehdä? Räjäyttää pinnan yläpuolella vai pitäisikö se porata sisään (á la Bruce Willis ja Armageddon). Hajottaisiko pommi asteroidin vain pienemmiksi vai saataisiinko sen rata muutettua? Paljon kysymyksiä eikä mihinkään saada varmaa vastausta ennen kuin ensimmäisen kerran joudutaan asiaan tarttumaan tosissaan.
Toinen ongelma, eli poliittinen, on yhä keskustelun alla. Tähän monimutkaiseen syheröön kuuluvat muun muassa että kuka ottaa vastuun torjuntatilanteessa, kuka maksaa, miten järjestetään tarvittaessa jättimäiset evakuoinnit maasta toiseen jne. Mahdolliset salaliittoteoriat nousevat toki esiin siinä vaiheessa jos asteroidi olisi törmäämässä Yhdysvaltojen maaperälle, rataa yritettäisiin muuttaa niin että se menisi maapallon ohi, mutta siirto epäonnistuisi ja asteroidi putoaisi Moskovaan. Tästä saattaisi joku olla aavistuksen käärmeissään.
Vaikka lähiavaruutta valvotaan aika tarkasti niin kaikkia asteroideja ei kuitenkaan löydetä. Aina on myös mahdollista että törmäävä kappale löydetään vasta vaikkapa muutama viikko ennen törmäystä jolloin on hyvin vähissä keinot mitä tehdä. Mutta ehdottoman hyvä tietää mikä meitä odottaa ja on aina kiva tietää mikä meihin iski. Jälkeenpäin tiedolla ei tosin ole enää kovinkaan paljon käyttöä.
Huolimatta huonosta ennusteesta pahimman tapahtuessa, nukun tulevat yöni sen suhteen hyvin.
*) Komeetan erottaa asteroidista auringon säteilyn irrottama kaasu- ja pölyhäntä eli koma. Rajanveto on vähän häilyvä ja komeetasta voi tulla asteroidi kun kaikki irtoava aines on jo lähtenyt ja vastaavasti asteroidista komeetta kun se rupeaa lähestymään aurinkoa ja koma alkaa muodostua.
PS. Olihan se Armageddon ihan viihdyttävä leffa, mutta Nasalla on ilmeisesti jonkinlainen on-line peli avaruusnörteille tästä rainasta jossa yritetään etsiä niin monta mahdotonta tapahtumaa kuin mahdollista. Tällä hetkellä pikaisen googletuksen perusteella lukema on 168. En siis luottaisi Brucen voimaan tositilanteessa.