Kun ryhdyin lukemaan tätä kirjaa niin en ollut aivan varma miten tähän olisi pitänyt suhtautua. Yritin avoimin mielin mikä saattoi olla oikea lähestymistapa. Kun nykyinen meidänkin pyörittämä hyvinvointiyhteiskunta ei pitkän päälle toimi kasvattamalla julkista sektoria niin ehkä jotain uutta pitäisi kokeilla. Onko se tämän kirjan mukaista vai ei, siinä on pitkäksi aikaa pohdittavaa.
Ilmainen raha tässä kirjassa on todellakin ilmaista rahaa. Aihe, eli vastikkeeton perustulo, ei ole itsessään uusi asia ja Suomessakin tästä on silloin tällöin puhuttu mahdollisena korvaavana ratkaisuna nykyiselle monimutkaiselle sosiaalitukijärjestelmälle. Kantava ajatus tässä kirjassa oli että vastikkeeton perustulo ihmisille toisi sijoitetun rahan moninkertaisesti takaisin säästöinä: rikollisuus vähenisi, ihmiset olisivat terveempiä, lapset voisivat paremmin mikä toisi etenkin tulevaisuudessa huimia säästöjä jne. Tämä oli ehkä osin ideologista paasausta, mutta toisaalta Bregman piti kyllä huolen että myös vasta-argumentteja käsitellään. Niin tai näin, kenties Elina Lepomäkikään (kok) ei ole aivan väärässä oman perustuloajatuksensa kanssa. Jos vain rohkeutta riittäisi kokeiluun niin tietäisimme, mutta sitähän ei varsinkaan Suomessa löydy.
Tämä kirja oli paikoin poukkoileva ja vähän sekava enkä pysynyt aina mukana että miten kaikki asiat liittyivät yhteen. Ehkä tarkoituskin oli että ne liittyvät vain löyhästi toisiinsa tai sitten minun synapsini eivät vain muodostaneet riittävän hyvää verkostoa löytääkseni välittömästi kaikki sidokset asioiden välillä. Muuten kyllä kirja oli täynnä vakuuttavan oloista perustelua ja esimerkkejä siitä miten köyhyyttä pitäisi nujertaa, miten työmaailmaa voisi ehkä kehittää, miten vapaa-ajan lisääminen vaikuttaisi positiivisesti myös ihmisen omaan toimintaan ja mitä muutenkin pitäisi tehdä että maailma ei pysähtyisi paikoilleen omassa tyytyväisyydessään rypiessään.
On vähintäänkin vaikea uskoa että ilmainen raha aktivoisi ihmisiä tekemään enemmän, mutta aika vakuuttavasti Rutger tutkimusaineistoa kirjassaan listaa. Jos ajattelee vähän oman kuplansa ulkopuolelta, ehkä säännöllisesti tuleva raha toisi tiettyä turvaa ja henkistä helpotusta elämään varsinkin niille joilla raha on tiukassa; ei tarvitse aivan jokaista senttiä venyttää ja miettiä että mitä syötäisiin ensi viikolla. Ja kun henkinen puoli on paremmassa kunnossa, voi jo motivoida itseään paremmin vaikka työnhakuun tai kouluttautumiseen. Itsellä ei ainakaan tällä hetkellä ole vastaavaa tilannetta, mutta voisin ajatella niin että jos ylimääräisen ilmaisen rahan saisi, sen varmaankin laittaisi palveluihin jotka taasen työllistäisivät uusia ihmisiä, ehkä niitä jotka ovat perustulon avulla aktivoituneet ja perustaneet vaikkapa jonkin palvelualan yrityksen.
Näitä erilaisia kokeita ilmaisesta rahasta on harrastettu jo ainakin parinsadan vuoden ajan. Osa perustuloon liittyvistä testeistä on tehty antamalla könttäsumma jonka sai käyttää kuten halusi ja osa perustulomuotoisena säännöllisenä kuukausirahana. Kummassakaan tapauksessa aika harva tuhlasi tämän turhuuksiin, tai sitä ei nostettu ainakaan esille, vaan jopa syrjäytyneet ihmiset saivat elintasonsa paremmalle tolalle tämän jälkeen kuten Lontoossa jossa 13:lle kodittomalle alkoholistille annettiin 3000 puntaa käteen. Suurin osa oli vuodessa päässyt jaloilleen, irti alkoholista ja omaan asuntoon. Näissä kuukausirahaan perustuvissa kokeiluissa vaikutuksina voitiin osoittaa mm. koulutustason paraneminen, väkivallan väheneminen, säästöt terveydenhoitokuluissa, jne.
Aika uskomattomalta tämä kuitenkin tuntuu ja hyvin vaikea uskoa että se toimisi. Tämä on ehkä se luonnollinen reaktio suurimmalla osalla ihmisiä. Mielenkiintoista olisi saada laskelma siitä kuinka paljon Suomessa käytetään rahaa koko sosiaaliturvan pyörittämiseen ja mitä kuluja Suomessa voitaisiin poistaa kokonaan perustulon tullessa käyttöön. Toisaalta olisi myös hyvä saada arvio mahdollisesti saatavista säästöistä vaikka käyttäen hyväksi jo tehtyjä tutkimuksia. Kanadan tapauksessa päädyttiin esim. 8.5% pienempiin terveydenhoitokuluihin perustulon avulla.
Ai pahus, unohdin politiikan. Tuhannet paperinkäsittelijät, valvojat ja valvojien valvojat jäisivät työttömiksi ja sehän ei sovi SDP:lle, vasemmistolle, ay-liikkeille jne. eikä varmaan kukaan muukaan uskaltaisi tehdä mitään niin radikaalia koska seuraavat vaalit olisivat taas aivan nurkan takana. Niinhän ne ovat aina. Mutta entiset paperinpyörittäjätkin voisivat loputtua aktivoitua ja kehittää itselleen ja ehkä muillekin yrittämisen kautta jotain aivan uutta ja tuottavaa tekemistä nykyisen tehottoman ja hyödyttömän toiminnan sijaan; hyödytöntähän tuo valvonta ja paperinpyörittäminen on sillä se ei tuota mitään uutta meidän talouteemme. Tietysti muutosvaihe olisi ongelmallinen ja kipeä, moni joutuisi miettimään elämänsä uudelleen. Nykyisen järjestelmän ongelma on että se tulee kaatumaan ja kovaa jossain vaiheessa, tällainen julkisen sektorin paisuttaminen ei vain ole mahdollista loputtomiin. Kysymys on vain siitä että tehdäänkö se hallitusti vai yhdellä rysäyksellä kaaosmaisesti.
Nykyistä hallituksen puuhastelua kun katsoo, niin aika monia asia pisti silmään kirjailijan mielestä täysin pieleen menevinä asioina, mm. työttömän rankaiseminen “aktivoimalla” sekä koulutuksesta leikkaamiset. Koulutuksesta on kadonnut miljardi ja sen vaikutukset näkyvät jo käytännössä esimerkiksi toisen asteen opiskeluissa. Kirjassa puhuttiin myös paljon työajan lyhentämisestä jolla voidaan nostaa tuottavuutta, saadaan ihmisille enemmän vapaa-aikaa ja tehdään ihmisistä motivoituneempia. Mutta mitä on tapahtunut? Suomessa pidennetään nyt työaikaa (kiky-sopimus). Hallitus toimii kuin juuri yläluokka entisessä maailmassa; alamaiset pysyköön lestissään, tehköön työtä enemmän ja pysyköön poissa vaikeuksista kun ovat ennemmin töissä.
Entäpä se perustulo? Perustulo täytyy maksaa kaikille. Piste. Siihen ei voida laittaa mitään tulorajoja sillä ne luovat välittömästi kannustinloukkuja ja toki heti paikan mihin on palkattava jälleen paperinpyörittäjiä ja valvojia. Eli ratas pyörisi takaisin alkuun. Jos aivan suurituloisimmilta ne evättäisiin, säästö olisi kokonaisuuteen nähden minimaalinen joten suurta vahinkoa ei synny. Keskituloiset todennäköisesti ostaisivat enemmän palveluja jotka ovat nykysuomessa liian kalliita suhteessa tuloihin, suurituloiset ehkä harrastaisivat hyväntekeväisyyttä jos tuolle rahalle ei ole mitään muuta käyttöä.
Minulle täysin uutena asiana tuli se että Nixon oli yrittänyt saada 70-luvun alussa perustuloa Yhdysvaltoihin jolla köyhyyttä olisi pistetty kuonoon. Mutta jännittävästi ihmiset voivat joutua harhaanjohdetuiksi ja tässäkin tapauksessa Nixon perusti päätöksensä joihinkin vääristyneisiin tutkimuksiin melkein 200 vuoden takaa. Lobbarit saivat mitä halusivat ja Yhdysvaltojen köyhän osan kurjistuminen sai lisävauhtia. Lähellä oli etteikö aikamme menestyvin valtio (ainakin jollain mittapuulla) olisi saanut perustulon kaikille ja se olisi saattanut olla käänteentekevä asia koko maailman hyvinvoinnin kannalta. Tosielämän tutkimusmateriaalia olisi ollut runsaasti saatavilla. Teollisuuden lobbareille kiitos ettei tätä päästy kokeilemaan. Nyt valtiotasoista perustulokokeilua ei ole suoritettu missään, joten emme voi olla varmoja siitä miten se lopulta toimisi.
Mutta se siitä. Utopiaa maalailtiin mutta todellisuus vie meitä kohti dystopiaa. Sulkekaamme silmät ja korvat ja hautautukaamme omiin juttuihimme. Hyvää kulutusjuhlan päivää kaikille, Black Friday on tänään täällä.
