Satunnaisotos, osa 42. Helmetin valikoimista napattu tekoälyn suosituksen mukaisesti. Ei huaaano (lausutaan vähän narisevalla äänellä, erään julkkiksen tyyliin).
Neljä samanaikaista lento-onnettomuutta ja kolme eloonjäänyttä lasta. Kirja on kirjoitettu vähän erikoisesta näkökulmasta. Kirjassa edettiin pääasiassa eri henkilöiden haastattelujen sekä muun materiaalin, esimerkiksi keskusteluforumeista kerättyjen keskustelujen kautta. Näitä kirjan päähenkilö käytti oman teoksensa tekemiseen. Haastattelut ja muu aineisto kiersivät eri paikkojen välillä ja myös loikkien hieman ajassa. Jossain vaiheessa totesin etten muistanut aina kaikkia aikaisemmin esiteltyjä henkilöitä. Jouduin käyttämään usein hetken jos toisenkin kelatakseni mielessä taaksepäin että kuka mahtoi olla kyseessä ja millä tavalla hän liittyi tapahtumiin.
Lukuunottamatta tuota hämäävää monen eri paikan välillä pomppivaa kerrontaa ja varsin monen ihmisen sotkemista kuvioihin, juoni eteni kivasti kerryttäen mielenkiintoa sivu sivulta. Lopussa tuli itselle pieni lässähdys kun tuntui ettei kirjailija oikein itsekään tiennyt miten olisi voinut tämän lopettaa. Onneksi ei tullut täydellistä pannukakkua, vaan ihan kohtuullinen lopetus. Kirjaa lukiessa oli toisinaan fiilis kuin olisi lukenut ihan oikeaa dokkaria ja piti ihan palauttaa mieliin ettei noita lentokoneita koskaan ole pudonnut.
Uskonnollinen aspekti oli aika voimakas, lähinnä se että mitä kaikkea sen varjolla voidaan saada aikaiseksi. Toki kirjassa oli pientä liioittelua tämän suhteen, mutta toisaalta kun katsoo nykymenoa niin en ole lainkaan varma etteikö tuollaista joukkohysteriaa voisi saada aikaan tänäänkin. Vähemmistöön jäisivät ne rationaalisesti ajattelevat ihmiset. Jätänkö viittaamatta tiettyyn henkilöön? En. Trumpin johdolla voisin hyvin kuvitella jotain tällaista tapahtuvan jos vain sopivasti jostain tulee kipinä joka sytyttää varsinaisen roihun. Siinä sitten katselisimme vähän isompaa juhannuskokkoa täältä etäältä.
Seuraavana e-kirjana luvussa onkin jo saman kirjailijan “Neljäs päivä”, joka on jonkinlainen jatko tälle “Kolme” -kirjalle. Hetken pohdin että viitsinkö, mutta ehkä paras on imuroida sekin tähän samaan putkeen kun on edellinenkin vielä tuoreena mielessä.
1 Pingback