portilla_1_1.jpg

Ajattelin ensin aloittaa tämän tekstin näin: Tämä kirja oli minun ensimmäinen täydellinen huti. Mutta ehkä se ei ollutkaan. Tai oli kuitenkin. Täytyy alkaa käyttää enemmän harkintaa kirjojen valinnassa tästä eteenpäin.

Minulle on olemassa kahdenlaisia asioita. Ensinnäkin sellaisia asioita jotka on tieteellisesti todistettu ja toisaalta sellaisia asioita joita ei ole vielä tieteellisesti todistettu. Omana elinaikanani tulen näkemään siirtymää tästä toisesta ryhmästä ensimmäiseen, mutta toinen ryhmä pysyy edelleen valtavana joten en tule todistamaan itse sen ryhmän tyhjenemistä. Tämä kirja näytti jälleen sen että paljon on työsarkaa siinä että saadaan ihmiset ymmärtämään tiedettä, mitä se on, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja mitä tietämystä se voi tuoda tullessaan.

Tämä kirja perustuu siihen uskomukseen että kuoleman jälkeen on elämää jossain muodossa eikä se yritäkään olla objektiivinen ihmisten kuolemanrajakokemuksien suhteen. Tieteeseen viitataan parissa kohdassa kirjaa muutaman sivun verran, mutta lähinnä vähättelevästi, “tiede yrittää selittää” -tyylisesti. Kirjassa kaikkia kuolemanrajakokemuksia yhdistää samat asiat: uskonnon aivopesemä ajatusmaailma, järkyttävä tilanne tai kuoleman läheisyys ja esim. leikkauksessa käytettävät voimakkaat lääkkeet. Vain yksi kertoja mainitsi rehellisesti sen että todennäköisesti kaikki unet olivat lääkkeiden aikaansaannosta.

Aivot sopeuttavat toimintaansa ja keskittyvät vain olennaisiin asioihin ruumiin hiipuessa ja mahdollinen DMT:n tuotanto käpyrauhasessa (tutkimuksissa ei ole vielä pystytty tätä todistamaan ihmisellä, mutta eläimillä kyllä) saattaisi lisääntyä. Tällä cocktaililla, ihan ilman DMT:täkin, saadaan aikaan vaikka millaisia hallusinaatioita jotka selittävät hyvin kaikki kirjassa esitetyt tapaukset. Google, kriittinen suhtautuminen lähteisiin ja jalat maahan on nopein lääke huuhaan torjunnassa. Kannattaa vaikka pikaiseen lukaista kertomuksia ruumiista irtautumisesta huumeiden käytön yhteydessä niin tämänkin kirjan irtautumiset saavat aivan erilaisen näkökulman.

Hyvin pitkälti rajakokemuskuvaukset ovat kuin unia. Levottomia ja sekavia. Asioita jotka ovat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta tai sitten siihen yhdistyy omia opittuja ja tunnettuja asioita jostain syvältä muistista mitkä eivät ole enää aktiivisessa muistissa (mikä lie tälle oikea termi?). Jokainen voi itse miettiä millaisia unia näkee ja mitä kipeämpi on (kuume, särky) niin sen omituisemmiksi ne muuttuvat. Siihen kun lisätään vahvoja lääkkeitä kuten itsekin olen kerran saanut niin unista tulee joskus ahdistavia ja joskus kovinkin kummallisia.

Ehkä joku saa tästä kirjasta kiksejä, mutta kannattaa olla valmiiksi uskova siihen että kuoleman jälkeen on elämää ja vastassa on joku valkokaapuinen heppu siellä valoisan tunnelin päässä. Muussa tapauksessa tämän lukeminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta siitä miten kaukana olemme vielä tilanteesta jossa asioihin voisi suhtautua järkevästi, ilman ainaista yliluonnollisuuden sotkemista asioihin.

Joskus ammoisina aikoina salamatkin olivat Jumalan rangaistus, kunnes niitä opittiin ymmärtämään tieteen avulla aivan kuten monia muitakin “mystisiä” asioita. Aikaa menee varmasti pitkään, mutta tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa joka vie meitä eteenpäin. Ihmisaivojen tutkiminen on hyvin hankalaa eikä muiden eläimien tutkimus pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin mitä meidän omissa aivoissamme tapahtuu. Hankalaksi tietysti asian tekee että tutkimukset pitäisi tehdä elävillä ihmisillä ja on moraalisesti mahdotonta käydä kovin syvällisesti sorkkimaan elävän ihmisen pääkoppaa. Toisaalta voidaan sanoa että hiirtenkin tutkiminen voi rikkoa joidenkin moraalikäsitystä, mutta vaakakupissa voi hyvin olla hiirien terveys vs. mahdollisesti saatava hyöty joka pelastaa kymmeniätuhansia ihmisiä. En mene sen enempää näihin moraalipohdiskeluihin. Jokaisella varmaankin on oma mielipiteensä asiasta.

Tämä kirja osoittaa että tiedettä tarvitaan kipeästi koska ymmärryksemme on vielä vajavaista. Vaan onko mahdollista edes saada ihmisiä muuttamaan käsityksiään vaikka tiede jotain todistaisikin? Onhan tuolla ulkona vielä ihmisiä jotka luulevat että maa on litteä. <POLITIIKKA>Mikä huolestuttavinta, meidän oma Jeesus-mies hallituksen johdossa tällä hetkellä näyttää turvautuvan ennemmin omiin (uskonnollisiin) kokemuksiinsa kuin tieteeseen ja tutkimukseen ja samalla leikkaa rahoituksen tutkimuksesta pois. Mihin tämä maa on menossa? </POLITIIKKA>

Anteeksi pakollisesta politiikan osuudesta. I’ll get me coat.