(Teksti kopioitu Facebookin päivityksestä 16.5.-18)

Välillä jotain muuta siis. Mielenkiintoinen kooste demokratian vaiheista Ateenasta ja Roomasta alkaen päätyen nykyaikaan. Kirjassa on lyhyesti käyty läpi eri aikakausien merkittäviä teoksia, kuten Aristoteleen, Platonin, Machiavellin, Kantin, Marxin ja monien monien muiden.

Harmi ettei tullut merkattua muistiin matkan varrella eri asioita, jotka nyt ovat osin unohtuneet. Kirjassa oli todella paljon hyvää pohdintaa (jospa olisikin joskus aikaa lukea kaikki alkuperäisteokset…) siitä mitä demokratia on, pitäisi olla, ei pitäisi olla ja mikä johtaa mihinkin. Yksiselitteistä oikeaa ratkaisua ei taida olla olemassakaan. Alunperin demokratia käsitettiin toisen mielipiteet huomioivana ja keskustelemalla sekä väittelemällä lopulta totuuteen päätyvänä elämäntapana. Meillä demokratia on enää äänestäminen vaaleissa ja sen jälkeinen unohdus. Jotain puuttuu välistä.

Ainoana otteena otan Alexis de Tocquevillen “Demokratia Amerikassa II” kirjan. Hän tutki Yhdysvaltojen demokraattista järjestelmää. Se oli otollinen kohde, sillä Yhdysvallat oli “perustettu tyhjästä” ja demokratia sen mukaisesti oli jouduttu opettelemaan alusta alkaen. Hän näki yhteistoiminnan ja kansalaisten mahdollisuuden vaikuttaa oman alueensa päätöksiin oleellisena osana demokratiaa ja siihen että ihmiset pysyivät onnellisina. Sen sijaan individualismin hän näki peikkona: yksilöt eivät olleet enää vahvoja joka johti uudenlaiseen poliittiseen tyranniaan: “näiden ihmisten ylle kohoaa suunnaton holhoava valta, joka yksinään huolehtii heidän tarpeistaan ja valvoo heidän kohtaloaan. Se on itseriittoinen, pikkutarkka, järjestelmällinen, kaukokatseinen ja lempeä.”, “… hallinto peittää koko yhteiskunnan pienten, monimutkaisten, pilkuntarkkojen ja yhdenmukaisten sääntöjen verkolla.”.. “ani harvoin se pakottaa toimimaan mutta vastustaa aina toimeliaisuutta. Se ei tuhoa vaan estää mitään uutta syntymästä”. Se ei sorra vaan häiritsee, painostaa, heikentää, tukahduttaa ja typerryttää lannistaen lopulta jokaisen kansakunnan pelkäksi pelokkaana uurastavaksi eläinlaumaksi, jota hallitus paimentaa.” (Demokratia Amerikassa II)

Kuulostaako tutulta? Tämän päivän Suomestako tässä puhuttiin? Vaikka olikin kirjoitettu vuonna 1840. Tähän voisi varmaan sanoa että Suomessa politiikka ei ole rikki, demokratia sen sijaan on hajoamassa palasiin.