Yritin etsiä Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa kohtaan “Kirja on vanhempi kuin sinä” ja Lupinit sujahtavat hyvinkin tähän. Tämä kirja on ensimmäinen Arsène Lupin kirjasarjasta ja on julkaistu ensimmäisen kerran jo 1907. Tämä on varmaankin vanhin kirja mitä olen koskaan kannesta kanteen lukenut.
Nykymittapuulla tämä on aika kevyttä rikostarinaa ilman pitempiä monimutkaisia juonenkäänteitä. Toisaalta, jokainen lyhyt tarina sisälsi jonkin hienon oivalluksen, missä Lupin pääsi näyttämään nerouttaan ja pistämään sekä poliisilaitosta että oikeuslaitosta halvalla. Se mikä jäi vaivaamaan oli että ratkaisu keksitään puhtaasti ilman että lukijalle annetaan käteen oikeastaan mitään asiaa mistä voisi edes sanoa “niin tietysti, sehän se oli” kun Lupin ratkaisun hatustaan nykäisee.
Välillä tuntui että lyhyessäkin tarinassa voi saada pienen ihmisen vähän sekaisin kertomuksen tyylin ansioista, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljoa. Pariin otteeseen tuskailin kuitenkin kun en tiennyt että mitä oikeastaan oli tapahtunut ja kenen toimesta, mutta todennäköisesti sen voi laittaa huonon keskittymisenkin piikkiin. Viihdyttävää luettavaa kaiken kaikkiaan!