Helmetin lukuhaastetta täysin miettimättä nappasin kirjaston vapaana olevista kirjoista tämän Tervon Aamenen, toivottavasti saan sen ujutettua johonkin kohtaan. Onhan tuossa kannessa ainakin kaupunkimaisemaa, joten mennee siihen haasteen kohtaan.
Satunnaisotolla on ennenkin onnistuttu ja niin kävi tälläkin kertaa. Kirjan juoni on kaivettu meidän nykyelämästä pyörien maahanmuuttajien, rikosten ja vähän kaiken muunkin ajankohtaisen asian ympärillä. Kirjassa käytiin läpi asioita aika monen ihmisen näkökulmasta ja lopultahan selvisi rikokseen syyllinenkin.
Suurin (ainoa?) miinus oli kirjan tyyli jossa kertoja vaihtuu luvusta toiseen, se sotki minun ajatusmaailmani täysin. En oikein pysynyt mukana henkilöissä ja missä suhteessa kaikki olivat toisiinsa. Välillä jouduin palailemaan kirjassa taaksepäin palauttaakseni mieleen aikaisempia tapahtumia. Todennäköisesti se johtui vain siitä etten loman takia pystynyt useinkaan lukemaan pitkää pätkää kerrallaan, vaan lukeminen hajaantui pahimmillaan muutaman sivun osioihin. No, aina minulle ovat nämä ihmiset ja heidän suhteensa tuottaneet vaikeuksia kun henkilöitä on paljon joten todennäköisesti vika on minussa eikä Jarissa. Toisaalta se oli hauskaa että jokaisen henkilön “puhetyyli” oli erilainen henkilön taustasta riippuen ja Tervo vaihteli sitä hienosti kirjan edetessä.
Se narinoista, mutta eihän tämä ilman niitä olisi hauskaakaan. Tarina oli hyvä ja sen lisäksi Tervolla on hallussaan sanat ja mielikuvitus: aivan hulppeita sanavalintoja vähän väliä niin että repesin ääneenkin nauramaan vaikka yritin kuinka olla siveellinen ja lukea kirjaa haudanvakavasti. Ei nyt heti tule toista kirjailijaa mieleen joka näin värikkäästi asioita kuvailee. Kaiken kaikkiaan todella hyvä kirja, voin suositella!