Reilun vuoden aikana olen lukenut melkein seitsemänkymmentä kirjaa ja useimmissa tapauksissa kirjailija on ollut uusi tuttavuus. Niin nytkin. Moneen kertaan on tullut mietittyä että kuinka paljon olenkaan menettänyt vuosikymmenten varrella kun lukuharrastus on ollut tiukasti naftaliinissa. Onneksi sain kaivettua sen esiin uudelleen.
Tästä kirjasta kuulin noin neljännesmiljoona kertaa viime vuonna radio Rockilla kun tätä mainostettiin Supplasta saatavana äänikirjana. Olikohan se Supplassa? Näin ainakin muistelisin. Kesän aikana lainasin muutaman äänikirjan Helmetistä ja kuuntelin niitä työmatkoja pyöräillessäni. Harmikseni ne eivät toimineet kunnolla vaan liian usein toisto pysähtyi tai sitten hyppäsi kokonaisia lukuja yli. Tästä suivaantuneena en sittemmin edes yrittänyt kuunnella mitään ja tämäkin kirja jäi sitten kuuntelematta. Suppla tosin olisi saattanut toimia paremmin kuin tuo Helmetin käyttämä ohjelma. Nyt etsin kirjan kuitenkin Helmetistä e-kirjana, jäihän se kuitenkin kiinnostamaan kaiken sen mainostuksen jälkeen. Olen siis mainonnan uhri.
Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjan suhteen, joten lähdin vain lukemaan. Alusta alkaen oli selvää että kirja on todella jouhevasti *) kirjoitettu ja sitä tulikin luettua jokaisessa välissä kun oli vain tilaisuus (kiitos puhelimen ja e-kirjan). Lyhyesti sanottuna tässä kirjassa oli oivaltava idea, mustaa huumoria, hyviä juonenkäänteitä ja kivaa sanataituruutta. Kaiken kaikkiaan nappisuoritus Tuomaiselta.
Kirjassa suomalainen sienitehtailija, herra Kaunismaa, joutuu myrkytyksen uhriksi. Mutta kuka on myrkyttäjä? Lähipiirissä on monenlaista säätäjää. On uusi kilpailija, vaimo, firman työntekijöitä joista kaikista ei voi oikein mennä takuuseen ja vielä japanilaisia asiakkaita. Kuolema kurkkii jo aivan nurkan takana, syyllinen vain puuttuu. Monella on riittävä motiivi ja syyllisen selvittämiseen Kaunismaa aikoo käyttää loppuelämänsä. Jotta asiat eivät kävisi liian yksinkertaiseksi niin siinä sivussa täytyy vielä oma yrityskin pelastaa vehkeilijöiden kynsistä.
En nyt mene sen enempää juoneen etten paljasta liikoja, mutta takuuvarmaa on että Tuomaisia tulen lukemaan lisää. Asioiden näin ollessa, tartun sitten täysin epäolennaisesti yhteen heittoon kirjan loppupuolella: “… ja aina kaikki muut tietävät paremmin miten sinun pitäisi asiat tehdä, kuolemaa myöten.” Sen lisäksi että tuttavat ja tuntemattomat tietävät paljon paremmin miten asiat pitäisi tehdä, niin myös iltapäivälehdet – Hesaria myöten – ovat täynnä näitä “Tiesitkö että olet XXX väärin, asiantuntija kertoo” -juttuja. Näiden mukaan suurin osa ihmisistä ei osaa nukkua, syödä, juoda, kävellä, juosta, hengittää tai tehdä mitään muutakaan oikein. Onkin aivan käsittämätöntä miten ihmisten määrä on maailmassa voinut lisääntyä miljarditolkulla muutamassa vuosikymmenessä jos teemme kaiken noin väärin. Näiden juttujen perusteella jokaisen tulisi olla vainaa jo parikymppisenä. No niin, avautumiset lehtien huuhaa-jutuista sikseen ja seuraavan kirjan pariin.
*) Tässä välissä oli pakko tarkistaa onko jouheva vai juoheva oikea sana kuvaamaan sujuvaa. Itse olen käyttänyt jouhevaa, monet muut juohevaa. Kielitoimiston mukaan molemmat käyvät samaan käyttöön. Olen siis puoliksi voittaja.