Ensimmäisen osan (“Murhat ja mindfulness”) jälkeen Björnin jo edesmenneen asiakkaan, Draganin, vanha tuttu ja samalla vihollinen Boris on Björnin hallussa. Björn joutuu jatkamaan samalla linjalla kuin Draganin kanssa, eli esiintymään välikätenä Boriksenkin gangsterityöntekijöille. Yhden sijaan on nyt kaksi gansteria, joiden suunnitelmia pitää kommunikoida näiden piilopaikasta käsin.

Björn osallistuu “Draganin” päiväkodin pyörittämiseen, mitä pistetään johtamaan Draganin tälle alalle koulutettu gansteri. Päiväkodin paikalle piti alunperin Draganin suunnitelmien mukaa perustaa ilotalo, mutta Draganin katoamista hyväksikäyttäen Björn sai pidettyä päiväkodin käynnissä. Hänellä oli tosin oma lehmä ojassa, sillä hänen tyttärensä tarvitsi myös päiväkotipaikkaa.

Päiväkodin asiakkaina on merkittäviä ihmisiä, joilta voi odottaa palveluksia jatkossakin. Kellarissa pidetään Borista vangittuna, mikä ajoittain aiheuttaa ongelmia. Ongelmia aiheuttavat myös luonnonsuojeluun taipuvat vanhemmat, jotka haluavat hävittää kellarista lämmitykseen käytettävän pannun. Jonka takana Borista pidetään.

Mindfulness tuo sisäisen lapsen mukaan kuvioihin. Sisäinen lapsi on Björnille hyvä keskustelukumppani ja se tuo hänen mieleensä ne pettymykset, mitä hän on pienenä joutunut kokemaan. Sisäisen lapsen mukaan nämä kärsimykset pitää levittää eteenpäin. Sen mukaan Boriskin pitäisi tappaa, niin kuin monet muutkin aikaisemmin. Björn on kuitenkin asiasta eri mieltä ja haluaa lopettaa koko tappamistouhun.

Tämä kirja laahasi melko tarkkaan puoleen väliin saakka ilman että tarina juurikaan eteni. Onneksi lopussa tuli sentään jotain toimintaa, mikä käänsi kirjan yleisarviolta plussan puolelle.