Törmäsin tähän kirjaan kun luin arvostelun sen jatko-osasta. Tätä ensimmäistä osaa kehuttiin hauskaksi ja “naurattaa alusta loppuun”. Ehkä nämä vaikuttivat omiin odotuksiin ja itselle tästä paljastui lähinnä semihauska kirja. Ihan kiva lukea, mutta ei mitenkään sellainen että edes hörähtäisi ääneen kesken kirjan. Ei varmaan kannata koskaan lukea mitään kirja-arvioita etukäteen.

Asianajaja Björn tekee töitä asianajotoimistossa ilman näkyvää mahdollisuutta koskaan päästä partneriksi. Hänellä on yksi merkittävä asiakas hoidettavanaan, Dragan, mafiapomo, joka hankkii rahansa mm. prostituutiolla ja huumekaupalla.

Björnillä on mennyt vaimonsa kanssa kuitenkin huonosti ja tämä on saanut Björnin kääntymään mindfulness valmentaja pakeille. Tämän piti tuoda mielenrauhaa, mutta tavoiteltu mielenrauha muuttuikin toisenlaiseksi mielenrauhaksi.

Björn ei ollut täysin viihtynyt työssään omistavan tahon ynseyden takia. Dragankin tuntuu aiheuttavan ongelmia jatkuvasti. Vaikka Björn oli saanut tämän hoidettua ulos erilaisista tilanteista, tuntui ettei se ihan kuitenkaan riittänyt. Viimeinen pisara tuli, kun Björn oli menossa viettämään vapaata viikonloppua pitkästä aikaa kolmivuotiaan tyttärensä kanssa. Dragan päätti että tarvitsee juuri silloin Björnin palveluksia huolimatta siitä että oli tietoinen Björnin ja tyttären suunnitelmista. Mindfulnessin ohjeita noudattaen Björn ratkaisi ongelman. Pysyvästi.

Tappaminen ei ollutkaan niin vaikeaa ja sillä voitaisiin ratkoa muitakin ongelmia. Mindfulness toi mielenrauhan ja Björn pystyi esiintymään Draganin edustajana jatkossakin. Draganin työntekijöiltään vaatimat asiat muuttuivat kuitenkin jonkin verran, mikä lisäsi epäilyksiä. Suoriutuminen tästä vaati mindfulness-oppien käyttöä.