Tämä tarina lähtee liikkeelle hobittien kylästä Konnusta, minne Bilbo Reppuli on saapunut vaellusmatkoiltaan. Kun hän on asunut aikansa hobittien kylässä ja valinnut perijäkseen ottopoikansa Frodo Reppulin, hän päättää 111-vuotis syntymäpäivänään toteuttaa pitkään hautomansa ajatuksen: hän lähtee takaisin vaeltamaan eikä jää asumaan kylään. Frodolle jää hänen asuintalonsa ja suurin mystinen aarre, sormus. Tämä sormus pitää sisällään salaisuuksia ja Frodolle jää vastuulleen sen vaaliminen.

Bilbon katoamisen jälkeen Gandalf Harmaa lähtee selvittämään Bilbon ja sormuksen taustoja. Vuosia myöhemmin Gandalf palaa Kontuun ja kertoo miten sormus on joutunut aikanaan Bilbolle sen edelliseltä omistajalta, Klonkulta. Tämä sormus on yksi monista mahtisormuksista, mutta nimenomaan valtasormus, joka hallitsee kaikkia muita mahtisormuksia. Sormus on aikanaan kuulunut Sauronille, Mordorin hallitsijalle, joka himoitsee sormusta takaisin. Sauronille on nyt Klonkun kautta selvinnyt sormuksen nykyinen olinpaikka.

Sormus ei vaikuta yhtä voimakkaasti hobitteihin kuin muihin ja näin Frodon tehtäväksi jää tuhota mahtisormus, jotta se ei päädy Sauronin käsiin. Frodo päättää lähteä Konnusta kohti Mordoria, missä hänen täytyy heittää se laavan kitaan, sinne missä se on aikanaan tehty ja mikä on ainoa paikka missä sen voi tuhota. Hän saa mukaansa Samin, Merrin ja Pippinin. Aivan rauhassa he eivät voi kuitenkaan matkaa taittaa, sillä he saavat peräänsä Sauronin käskyläiset.

Pitkällä ja vaivalloisella matkalla he tapaavat muita ja heidän seurueensa kasvaa hiljalleen. Matkalla tapahtuu monia asioita ja lopulta Frodo ja Sam päätyvät kaksistaan Mordorin liepeille, mistä tarina jatkuu seuraavassa kirjassa.

En koskaan ole ollut fantasiakirjojen tai elokuvien ystävä. Taru sormusten herrasta lienee kuitenkin yksi sellainen tarina, mikä on joskus luettava. Kuuluuhan se toki myös listalle sata pakollista luettavaa. Sanon nyt mielipiteen, joka on varmasti fantasiafanien mielestä ihan väärä: aika pitkäveteinen tämä tarinan ensimmäinen kirja oli. Ehkä joku muu saa tästä enemmän irti kuin minä. En nyt heti perään kuuntele seuraavaa kirjaa, se saa jäädä nyt vähän myöhemmäksi.