Oleg Gordijevski (Wikipedia) toimi KGBn upseerina 1970 ja 1980 luvuilla, ensin Kööpenhaminassa ja sittemmin Lontoossa. Hänen virallinen työtehtävänsä liittyi aina suurlähetystön toimintaan, mutta todellisuudessa hän oli KGB:n vakooja jonka tehtävänä oli kerätä tietoa ja värvätä uusia ihmisiä KGB:n palkkalistoille kohdemaassaan. Hänen tarinansa alkaa kasvamisesta neuvostoliittolaisessa kodissa, missä hänen isänsä toimi KGB:n edeltäjän, salaisen poliisin palveluksessa.
Oleg näki kommunistisen järjestelmän synkän puolen eikä hänellä ollut uskoa järjestelmään. Hän ajautui siitä yhä kauemmaksi kunnes hän värväytyi brittien tiedustelupalvelun MI6:n kaksoisagentiksi. Vuosien varrella hän toimitti paljon salaista materiaalia brittien käyttöön ja hänestä kasvoi hiljalleen kaikkein hyödyllisin agentti mitä MI6:lla oli ikinä ollut.
Kirja on huikea tarina siitä mitä kaikkea vakoilumaailmassa tosielämässä on tehty. Salaisia merkkejä, sovittuja kuvioita ja liikkumista tietyllä tavalla pukeutuneena kun oli tarvetta viestiä tai apua oli pakko saada. Kaikkea kuunneltiin ja jokaista epäiltiin. Puhelinta ei voinut käyttää eikä asunnoissa voinut puhua sillä kuuntelulaitteita oli asennettu joka paikkaan.
1980 luvun puolivälissä hänet ilmiannettiin ja KGB kutsui hänet kotiin Lontoon suurlähetystöstä muka vahvistamaan hänen ylennyksensä. Hän epäili jo viestin perusteella että jotain oli vinossa, sillä siinä oli epäilyttäviä yksityiskohtia joita ei normaalisti ollut kutsuissa. Hän matkusti Moskovaan todetakseen olleensa täysin oikeassa. Hänet otettiin kuulusteluihin ja pidettiin Moskovassa. KGB:llä ei kuitenkaan ollut suoranaisia todisteita vakoilusta, joten häntä ei varsinaisesti pidätetty. Hän sai lopulta viestitettyä MI6:lle että aikaisemmin tehty pakosuunnitelma oli käynnistettävä ja hänet salakuljetettiin lopulta Suomen kautta Lontooseen.
Tämä kirja on jopa uskomattomampi kuin mitä tavalliset agenttiromaanit. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.