Entisen valtakunnansovittelijan mielenkiintoinen kirja riidoista ja neuvottelemisesta, kaikesta mitä neuvottelujen taustalla tapahtuu ja miten erilaiset ihmiset reagoivat eri asioihin. Ihmiset toimivat tunteella enemmän kuin järjellä ja sovittelijan työ onkin aikamoista seikkailua miten saada selville neuvotteluosapuolista kaikki tarpeellinen jotta voi sovintoehdotuksia ylipäätään antaa.
Kirjassa oli monia asioita joita pitää osata neuvotellessa vaikeista asioista. Itse en ole juuri minkäänlaisissa neuvotteluissa ollut, mutta oleellisia ovat keinot joita neuvottelijan täytyy käyttää: ne ovat hyvin pitkälti samoja joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, niin töissä kuin kotonakin.
Yksi parhaista ohjenuorista on “kuuntele, kysy, älä oleta mitään”. Kuuntele vastapuolta ja yritä ymmärtää mitä hän ajattelee. Vastapuoli näkee kyllä jos olet mukana. Kuunteleminen valaisee asioita. Jos et ymmärrä mitä hän sanoo, älä missään nimessä tee oletuksia vajaan ymmärtämisen pohjalta, vaan kysy aina lisää. Tärkeintä on olla selvillä hänen näkökulmastaan. Asetu hänen saappaisiinsa ja mieti miltä asiat näyttävät siltä kannalta.
Ota selvää mitä toinen osapuoli ajaa takaa. Mitä pelkoja hänellä voi olla ehdottamastasi ratkaisusta mitä hän ei välttämättä osaa tai halua sanoa. Toisaalta, mitä asioita on hänen esittämiensä vaatimusten tai toiveiden takana. Tavoitteet taustalla voivat hämärtyä jos puhutaan vain vaatimuksista. Jos ymmärretään tavoitteet voidaan päästä aivan erilaiseen ratkaisuun kuin mitä alkuperäiset vaatimukset olivat.
Yritä olla luova, vaihtoehtoja on aina muitakin kuin se musta ja valkoinen. Sen jälkeen kun on selvitetty mistä kenkä oikeasti puristaa, on jo helpompi alkaa kaivaa vaihtoehtoja esille mitkä voisivat tuoda ratkaisun. Ole myös avoin, se lisää luottamusta. Ketunhännän pitäminen kainalossa kostautuu viimeistään pitemmällä aikavälillä jos on tarkoitus jatkossakin tulla toimeen samojen henkilöiden kanssa.
Tästä kirjasta tarttuu paljon mukaan. Vielä kun ne opit saisi oikeasti käyttöön eivätkä ne hautautuisi jälleen jonnekin mielen kätköihin. Niinhän niillä hyvillä opeilla on taipumus tehdä.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja sopisi muutamaan kohtaan. Osaan kohteista näyttää minulla olevan ylitarjontaa samalla kun toiset kohdat huutelevat tyhjyyttään. Täytynee alkaa keskittyä etsimään oikein tarkoituksella nyt kirjoja hiljaisempiin kohtiin. Onneksi on vielä vuotta jäljellä. Lukutahti on tosin tämän vuoden puolella hidastunut sen verran että saattaa jäädä koko haasteen täyttäminen vain haaveeksi jo pelkästään sen perusteella.