Viime vuonna menehtynyt Jyrki Kasvi kirjoitti itse tätä kirjaa hänen omasta elämästään lähtien lapsuudesta ja päätyen eduskuntaan ja sairastumiseen. Se mikä erityisesti pisti silmään (tai korvaan kun äänikirjasta oli kyse) oli Kasvin lapsuus ja nuoruus. Jotkin kohtaukset kouluajalta olivat kuin itse olisin kirjoittanut. Meitä yhdisti hyvin paljon tietokoneet, yleinen “nörttiys”, liikunnan vihaaminen, kiusaamisen kohteeksi joutuminen jne. Molempien tiet veivät aikanaan TKK:lle. No, sen jälkeen uramme lähtivätkin kulkemaan aivan eri suuntiin.
MikroBitillä, jota hän oli ollut aikanaan perustamassa, oli varmasti myös suuri vaikutus minun omaan uravalintaan. Vic-20 ja Commodore 64 olivat minun ensimmäiset koneeni kuten monella muullakin meidän sukupolven lapsilla ja nuorilla ja MikroBitti oli ahkerassa luvussa aina kun se ilmestyi. Kiitos siitä!
Olen aina arvostanut Kasvia, sillä hän edustaa parhaiten sitä vihreää sukupolvea johon minäkin voin samaistua. Silloin luonnonsuojelun ohessa keskeisenä puolueen asiana oli tietoyhteiskunta ja siihen liittyvät haasteet. Kaikkien palvelujen sähköistyessä tarvittiin uudenlaista ajattelua lainsäädäntöön mutta se oli kovin haasteellista sillä edellinen poliitikkosukupolvi ei välttämättä ollut näistä asioista lainkaan kartalla, eikä varmaan Jyrkin omankaan sukupolven edustajat. Nykyisiin vihreisiin en näitä samoja asioita enää yhdistä, painotusalueet muuttuneet samoin kuin politiikka yleisesti?
Kirjassa oli paljon todella valaisevaa ja hyvää tietoa myös eduskunnan työskentelystä. Siltäkin osalta erittäin mielenkiintoista lukea mitä pääkallopaikalla tapahtuu ja aivan toiselta kantilta kuin mitä Ilta-Puluista saa lukea.
Kirjan viimeisiä asioita Kasvi kirjoitti vain vähän ennen kuolemaansa. Vaikka tilanne oli vaikea, halusi hän silti tehdä vielä kaikkensa jotta tulevaisuudessa samassa tilanteessa olevilla potilailla olisi edes vähän paremmat mahdollisuudet selvitä. Hän ei halunnut heittää hukkaan näitä viimeisiä hetkiä.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.