Suuri osa ihmisistä on kuullut jossain vaiheessa SETI:stä. SETI eli Search for ExtraTerrestrial Intelligence, tarkoittaa älyllisen elämän etsintää maapallon ulkopuolelta. SETI-järjestö perustettiin 1984 ja suuremman yleisön tietoisuuteen se on tullut mm. Seti@home hankkeella jossa avaruudesta kerättyä radiodataa analysoidaan halukkaiden kotikoneilla. Paul Davies oli (on?) SETI-hankkeessa mukana ja on johtanut 2005:stä asti työryhmää jonka tarkoituksena on miettiä miten vastata mahdollisesti löytyvään vieraan älyn viestiin.
Davies ei ole UFO-hörhö, vaan käy tieteelliseltä kannalta läpi elämän syntyä, kehittymistä ja niiden todennäköisyyksiä. Kun lähdetään arvioimaan mahdollisen elämän todennäköisyyttä muilla planeetoilla, joudutaan tekemään monia arvauksia yksittäisten asioiden todennäköisyyksistä ja niiden perusteella voidaan sitten laskea karkea arvio siitä kuinka monella planeetalla esimerkiksi meidän galaksissamme voisi olla älykästä elämää. Lähtökohtaisesti meidän tietomme edes hyvän arvauksen esittämiseen tästä ovat kovin hatarat, joten kaikki on likimain spekulaatiota.
Me emme oikeasti tiedä miten nopeasti elämä voi syntyä ja millä todennäköisyydellä se voi kehittyä älylliseksi. Ainoa keino yrittää tehdä edes valistunutta arvausta on käyttää meidän omaa planeettaa historian arkistona eikä silläkään pitkälle päästä – muuttujia on niin paljon. Joka tapauksessa yksittäisten askeleiden ottaminen kestää satoja miljoonia vuosia ja se suhteutettuna auringon sopivaan 5-6 miljardin vuoden tasaiseen kauteen antaa melkoisen vinkin siitä että kaikkien olosuhteiden ollessa kohdillaan tuo auringon tasainen aika riittää hyvinkin älykkään elämän kehittymiseen. Mutta tapahtuiko se vain maapallolla vai onko se tapahtunut myös muualla? Sattumalla on myös suuri merkitys, esimerkiksi dinosaurusten kuolema meteoritörmäyksen jälkeen oli yksi sattuma joka antoi muille eliömuodoille kuten ihmiselle mahdollisuuden kehittyä maapallolla valtaa pitäväksi lajiksi. Tietysti kaikilla miljoonilla (miljardeilla?) maankaltaisilla planeetoilla hyvin samankaltaisia sattumuksia voi tapahtua tai olla tapahtumatta.
Jos ensin on päästy edes summittaiseen ajatukseen siitä että kuinka todennäköistä – tai epätodennäköistä – älykkään elämän syntyminen on, niin aivan toinen asia on sitten yrittää keksiä miten nämä muut yrittäisivät kommunikoida meidän kanssa. Jos nyt ylipäätään haluaisivat. Davies käy kattavasti läpi mahdollisia vaihtoehtoisia keinoja radiolähetyksistä aina DNA-muokattujen viruksien lähettämiseen ympäri galaksia. Nämäkin ovat vain sellaisia vaihtoehtoja mitä me voimme ymmärtää ja nykytekniikalla vastaanottaa.
Meillä ei ole minkäänlaista käryä millaista teknologiaa on käytössä miljoona vuotta edistyneemmällä yhteiskunnalla. Vaikka jotain pystyisimme havaitsemaan, emme välttämättä koskaan tajuaisi löydön merkitystä. Neutriinot ovat yksi vaihtoehto mikä kirjassakin tuotiin esiin, mutta meidän fysiikan ymmärryksemme on vasta siinä rajalla että pystymme ylipäätään havaitsemaan niitä. Vielä ei pitkiin aikoihin pystytä lukemaan niistä mitään piilotettua viestiä.
Kuuntelemalla kapeaa radiokaistaa kuten SETI tekee, havainnoimme vain yhtä mahdollista vaihtoehtoa mitä voidaan käyttää viestittämiseen. Kun ajatellaan että me olemme kommunikoineet radioaalloilla vasta sadan vuoden ajan (vrt. maapallon ikä: 3,8 miljardia vuotta), niin voi kuvitella mitkä ovat todennäköisyydet siihen että jollain toisella planeetalla viestitettäisiin juuri sopivassa aikaikkunassa radiolla tähän meidän aurinkokunnan suuntaan ja me sattuisimme juuri silloin kuuntelemaan sitä osaa avaruudesta. Eli neulan etsiminen heinäsuovasta on sittenkin aika helppoa.
Mikä sitten motivoi SETIssä työskenteleviä? Varmaankin sama asia kuin lottoajia motivoi se pienen pieni todennäköisyys että joskus jos päävoitto napsahtaa kohdalle niin kaikki mahdollisuudet ovat sen jälkeen auki. Minä taidan sijoittaa sen pari euroa viikossa silti lottoon enkä ryhdy säästämään radioteleskooppia varten.