En ollut koskaan varsinaisesti pohtinut Mechelininkadun nimihistoriaa kunnes kaveri kerran lykkäsi Leo Mechelinistä kertovan kirjan käteeni. Kyseisestä herrasta ei minulla ollut mitään aikaisempaa käsitystä mutta jos kaverin mukaan on nimetty katu niin on siinä varmaan jotain mielenkiintoista takanakin. Otinpa siis tuon kirjan luettavaksi. Tämä kirja on Elisabeth Stubbin väitöskirjastaan kirjoittama vapaamuotoisempi tarina joka mielestäni kertoo erittäin hyvin Leo Mechelinin elämästä ja urasta sopivan tiiviissä muodossa.
Mechelin oli liberaali ja vaikutti Venäjän alaisessa Suomessa 1800-luvulta aina 1900-luvun alkuvuosiin asti. Hän yritti edistää toimillaan Suomen valtiopyrkimyksiä ja taisteli venäläistämistä vastaan. Ennen kaikkea hän ei suostunut siihen että Suomi olisi vain Venäjän maakunta miten jotkut venäläiset halusivat nähdä Suomen aseman vaan hän halusi että Suomi säilyttää ja mieluummin vahvistaa 1809 Venäjän ja Ruotsin välisessä rauhassa sovittua asemaa. Melkoisen tärkeää toimintaa näin jälkikäteen katseltaessa ajassa taaksepäin.
Mechelin väitteli tohtoriksi 1870-luvulla ja toimi mm. Helsingin kaupunginhallinnossa, säätyvaltionpäivien edustajana sekä senaattorina. Hän oli vahvasti ajamassa naisten äänioikeutta Suomeen mikä myös onnistui aikanaan. Hän oli myös pasifisti ja rauhan edistäjä, hän hahmotteli jo 1900-luvun alussa Euroopan Unionia mutta totesi sen olevan vielä saavuttamattomissa oleva ajatus. Sen sijaan hän edisti vahvasti sitä että Eurooppa toimisi yhtenäisenä rintamana kohti muuta maailmaa jolloin vaikutusvaltaakin olisi enemmän ja sotilaallisten konfliktien riski pienenisi. Hän halusi tätä kautta tuoda mm. kasvua ja vakautta Afrikan siirtomaihin säästämällä sotilasbudjeteista ja sijoittamalla säästyneet rahat infrastruktuurin rakentamiseen näissä siirtomaissa.
Tämä oli mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja. Ensimmäinen fyysinen kirja muuten taas vähään aikaan mikä aiheutti näin ikänäön (huokaus) omaavana vähän vaikeuksia löytää riittävästi valaistu lukupaikka. Joko tähänkin pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota vai siirtyä pelkästään e-kirjoihin? Näön huononemista en myönnä. Vaikka paperikirjoilla on puolensa niin kai tätä tilannetta voisi verrata 1800-luvun hevosiin ja sen jälkeiseen siirtymään autoihin. Moni varmaankin oli sitä mieltä että hevosia ei voi korvata kulkupeleinä mitenkään, mutta toisin kävi lopulta. Eivät ne hevoset minnekään hävinneet, mutta niiden rooli muuttui liikenteessä tyystin toiseksi. Näin käy varmasti jossain vaiheessa myös paperikirjoille: eivät ne tule mihinkään häviämään kokonaan, mutta niiden rooli tulee muuttumaan erilaiseksi. Sähköinen versio tulee viemään voiton aikanaan ylivoimaisten ominaisuuksiensa takia. Ja nyt sammutan kiinalaisen kristallipalloni ja kerron vielä tässä vaiheessa mukana roikkuville lukijoille että tästä kirjasta jäi tunne että tämä itselle tuntematon aukko sivistyksessä on nyt paikattu. Suosittelen ehdottomasti Suomen historiasta kiinnostuneille. Ja muillekin yleissivistyksen nimissä.