Neljän nuoren naisen tutkijaryhmä keksii aikamatkutuksen salat 1960-luvulla. Yksi heistä, Barbara, sekoilee kuitenkin televisiohaastattelussa ja hän saa lähteä ryhmästä jottei nolaa muita sen enempää. Vuosikymmeniä myöhemmin hänelle ilmaantuu kotiovelle lappunen jossa on muutaman kuukauden kuluttua tulevaisuudessa päivätty kuolintodistus mutta ilman nimeä. Barbaran lapsenlapsi Ruby haluaa välttämättä selvittää onko kyseessä hänen isoäitinsä tuleva kuolintodistus joten hän alkaa tonkia asioita syvemmältä.
Aikamatkustus on aikanaan laitteen keksimisen jälkeen yhtiöitetty omaan konklaaviin joka säätelee kuka saa matkustaa ajassa ja toimii muutenkin alan monopolifirmana. Johtajana konklaavissa toimii tutkijanelikon yksi alkuperäinen jäsen, Margaret. Käytännössä hän on diktaattori ja hänellä on yksi omituinen harrastus, “venäläinen ruletti”, aikamatkailuun liittyen.
Odette on museon tilapäistyöntekijä joka on vastikään aloittanut työnsä. Hän ihmettelee omituista hajua kun hän tulee eräänä aamuna avaamaan museota. Kellarista, sisäpuolelta lukitun oven takaa, hän löytää ruumiin. Ruumista ei tunnisteta ja tästä jää Odettelle traumoja. Niistä päästäkseen hänen on selvitettävä kuka tuo kuollut nainen oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Odette hankkiutuu Konklaaviin töihin jotta pääsisi käsiksi heidän arkistoihinsa koska hän olettaa että tapahtuma liittyy jotenkin aikamatkailuun.
Murhasiko joku jonkun toisen ja milloin tämä ehkä tapahtui? Periaatteessa kirja selviää hyvin näistä eri ajoissa tapahtuvista tapahtumista ja ne nivoutuvat melko uskottavasti yhteen. Kuten arvata saattaa niin liian syvälle aikamatkustuksen ihmeellisyyksiin ei kirjassa hypätä, tapahtumiin liittyisi niin paljon paradokseja ettei siitä yhdessä romaanissa selvittäisi. Näistä selkeistä puutteista huolimatta tämä oli oikein viihdyttävä kirja.