Itsellä ei ole muistikuvissa kuin raapaisu siltä ajalta kun Suomi liittyi EU:hun. Jos silloin luki vain lehtijuttuja niin kovinkaan syvälle ei pääse siinä millaista elämä on ollut siellä “ytimessä” niin kuin meille sitä meidän roolia mainostettiin. Miten hyvin muutaman miljoonan asukkaan Euroopan syrjäisimmässä kulmassa elävä kansa pystyy tuonne Euroopan ytimeen menemään niin se on sitten toinen asia. Mutta jos nämä historialliset asiat vähääkään kiinnostavat niin tämä on Suomen ensimmäisen komissaarin kirjoittama hyvä kirja siitä mitä tapahtui Suomen EU:hun liittymisen jälkeen.

Vaikka toki tiedossa hyvin on että varakkaampien ja köyhimpien maiden välillä on paljonkin skismaa rahanjaosta, tuli tässä kirjassa hyvin selväksi että näiden kahden leirin välillä on jouduttu käymään melkoista vääntöä ja tekemään erilaisia lehmänkauppoja että saadaan asiat etenemään. Tämä oli siis ajalta kun Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja laajentumista itään ei vielä ollut tapahtunut. Voin vain kuvitella että sen jälkeen tilanne on mennyt vieläkin kimurantimmaksi kun varallisuuserot ääripäiden välillä ovat kasvaneet entisestään. Mutta ei kirja pelkästään näihin vääntöihin keskity, siinä on paljon muutakin hyvää asiaa millä verestää omia muistikuvia ja saada taustatietoa työskentelystä komissiossa.

Kaiken kaikkiaan Liikasesta jäi mieleen poliitikko joka teki sitä mitä tuossa asemassa pitikin, ei ajanut vain yksisilmäisesti Suomen asiaa vaan ajatteli Eurooppaa kokonaisuutena ja miten sen kehittäminen parantaisi kaikkien oloja. Kirja oli hyvin kirjoitettu, joskin päiväkirjamainen lähestyminen yhdessä vaiheessa teki kuuntelemisen puuduttavaksi. Toisaalta lisämausteena oli Liikasen oma perhe-elämä joka toi henkilökohtaista näkökulmaa asioihin. Työn ja perheen yhteensovittaminen tuntui onnistuneen melko hyvin joskin on varmasti vaatinut muulta perheeltä aika paljon.