En muista mistä tämä Unabomber tuli mieleen alkuvuodesta, mutta jostain syystä päädyin lukemaan joitain nettisivuja hänestä ja lähdin etsimään myös hänen kirjoittamaansa manifestia joka on myös suomeksi käännetty ja julkaistu kirjana. Ihan suoralta kädeltä en tätä löytynyt mistään, mutta pienen hakukoneen näpertelyn jälkeen löysin pdf-version siitä.
Unabomber eli Theodore Kaczynski (TK) on varmaankin nimeltä monelle tuttu, mutta muistot alkavat ehkä jo hiipua sillä hän oli aktiivinen vuosina 1978-1995. Kaczynski oli lahjakas oppilas ja toimi matematiikan professorinakin Berkeleyssä kaksi vuotta ennen kuin erosi virasta. Nähtyään yliopistomaailman, hän antoi itsensä ymmärtää että meidän kontrolloiva yhteiskunta teknologisine harppauksineen ei ole ihmisille oikea.
TK aloitti pommikampajansa 1978 ja lähetti pommeja useille vastaanottajille lähinnä yliopistoissa ja tietokonealan liikkeissä. Unabomber nimi hänelle annettiin yliopistoihin ja ilmailualaan kohdistuvien iskujen takia. Vammoja syntyi useille ihmisille ja kolme menehtyi näissä pommi-iskuissa. Hän tuli julkisuuteen vasta 1995 kun hän lähetti useille lehdille vaatimuksen julkaista manifestinsa jonka jälkeen hän lopettaisi pommikampanjan. Manifesti julkaistiin siinä toivossa että joku tunnistaisi kirjoituksesta lähettäjän ja niin kävikin että hänen veljensä osasi yhdistää kirjoitustyylin TK:hon ja hänet pidätettiin seuraavana vuonna. Hän kärsii tällä hetkellä elinkautista tuomiotaan ADX Florencen huipputurvallisessa vankilassa usean muun erittäin vaaralliseksi luokitellun rikollisen kanssa.
Mutta itse kirjaan. Kuten hän itse mainitsi, pommikampanja oli välttämätön jotta ihmiset lukisivat tämän manifestin, muussa tapauksessa tämä olisi jäänyt täysin varjoihin vaikka sen olisi julkaissut millä alustalla. Manifesti julkaistiin mutta en kuitenkaan tiedä mitä hyötyä tästä pamfletin “mainostamisesta” oli, tämä läpyskä ei tule muuttamaan maailmaa yhtään mihinkään.
TK:lla on vastenmielinen suhtautuminen niin äärioikeistoon kuin vasemmistoonkin. Tai no, kaikkiin jotka tukevat tätä nykyistä teknologista yhteiskuntaa millään tavalla. Vasemmistolaisuuden hän rinnastaa lähinnä uskontoon, uskontoon ehkä lainausmerkeissä sillä tämä on uskoa ilman tarvetta mihinkään yliluonnolliseen. He uskovat kuitenkin teknologian toimivan heidän edukseen jotta he pystyvät kontrolloimaan kansaa. Vasemmisto saa myös leijonanosan kirjan huomiosta, toki muillekin jää huomattava sivumäärä siitä huolimatta. Toisaalta, teknokraateilla on toisenlaiset tavoitteet, mutta hekin vain haluavat kontrolloida maailmaa. TK:N tavoitteensa oli ja varmaan on edelleenkin vallankumous jossa “sairaasta” teknologiasta päästään eroon ja ihmiset saavat oman vallantunteensa takaisin. Tässä manifestissa on kuitenkin hyvin tarkkaan ja pitkälle harkittuja ajatuskulkuja ja monet niistä ovat hyvinkin järkeenkäypiä ja perusteltuja.
Kirjan loppupuolella TK käsittelee tarvittavaa vallankumousta. Sen pitäisi osua hetkeen jolloin yhteiskunta on muutenkin juuri heikossa vaiheessa. Hän kannattaa myös vapaakauppasopimuksia ja maailman yhtenäistä taloutta sillä se luo edellytykset siihen että talouden ja yhteiskuntien notkahtaminen tapahtuu samaan aikaan. Tämä on välttämätöntä koska tämänkaltainen vallankumous vaatisi sen tapahtumista käytännössä samaan aikaan kaikkialla. Tämä lieneekin hänen ajatusmallinsa heikoin kohta: itse en ainakaan näe tällaista mahdollisuutta lähitulevaisuudessa sillä eri puolella maailmaa on niin erilaisia yhteiskuntia että yhden romahtaminen vain tulee vahvistamaan jotain toista merkittävästi.
Yksi asia mikä jäi mieleen kirjasta oli hänen määrittelemä “korviketoiminnot”. Perustarpeina ihmisellä on ruoka, vesi ja ilmaston mukainen suoja. Koska ihmiset pystyvät pääasiassa täyttämään nämä perustarpeet nykyään helposti yhteiskunnan avulla, jää heiltä pois toiminta josta he saisivat mielihyvää näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ihminen tylsistyy ja masentuu. Korviketoiminnot on asioita joilla ihminen yrittää täyttää näitä puuttuvia päämääriä, näihin TK laskee harrasteet sekä myös tietyssä määrin työnteon kuten tutkijat jotka väittävät tutkivansa uusia asioita mielenkiinnosta tulevaisuutta ajatellen, mutta jonka TK määrittelee kuitenkin korviketoiminnoksi joka ei tuota vastaavaa mielihyvää kuin esimerkiksi työ jonka primitiivisissä yhteisöissä elävät ihmiset saavat perustarpeidensa täyttämisestä. Korviketoimintojen osalta perustelut ovat hyvin järkeenkäyviä, onhan teollisessa yhteiskunnassa masennus jo nyt erittäin suuri ongelma.
Toisaalta, lääketeollisuus tekee paljon työtä sen eteen että voidaan lääkityksellä kontrolloida masennusta ja TK maalaa myös kuvaa siitä lääketiedettä tullaan käyttämään muutenkin yhteiskunnan puolelta kontrolloimaan ihmisiä entistä enemmän. Miksi lopettaa mielen kontrollia johonkin tiettyyn pisteeseen kun sitä voidaan viedä aina vaan pitemmälle. Nyt tulee jo sci-fi elokuvat mieleen tässä kohdassa lukiessa.
Koska TK on nyt nähnyt internetin kehityksen ja sosiaalisen median synnyn sekä tietysti nyt nämä negatiiviset puolet siinä miten ihmisiä voidaan kontrolloida ja ohjailla vaikkapa Twitterin kautta, niin hän on varmaankin sellinsä sängyllä maatessaan miettinyt että kuinka oikeassa hän on ollutkaan. Vaikka me emme halua myöntää niin yhteiskunta on menossa vahvasti siihen suuntaan mitä hän manifestissaan ennusti ihmisten käyttäytymisen muokkaamisessa. Ei ehkä pillereillä, mutta mielipidevaikuttamisella esimerkiksi sosiaalisen median kautta.
Vaikka edesmenneen Pentti Linkolan tuotanto ei ole minulle tuttu, niin sen verran olen artikkeleita lukenut että näissä kahdessa kaverissa on jotain samaa. Molempien mielestä ihmisten pitäisi palata takaisin luontoon jolloin heidän elämänsä olisi rikasta ja merkityksellistä. Väistämättä tämä tarkoittaisi miljardien ihmisten vähentämistä maapallolta, mikä ei liene ihan niin yksinkertainen asia toteuttaa. Tähänkin TK pureutuu vähän ottamatta sen enempää kantaa pitäisikö tehdä väkivaltainen vähentäminen vai kontrolloida syntyvyyttä erittäin rajusti.
Mielenkiintoinen opus, kannattaa varmaankin lukea jos löytää sen jostain käsiinsä. Tästä ainakin näkee että ihmisten joukossa pesii kaikenlaisia ajatuksia, enemmän tai vähemmän radikaaleja.