Tästä kirjasta tuli elävästi muistot mieleen Wincapitasta jossa kaikki merkit vilkkuivat kuin jenkkipoliisin autojen hälytysvalot rikospaikalla ilmaisten että hämäräbisnestä pyöritetään. Mutta niin vain ihmiset menivät mukaan pikarikastumisen toivossa vaikka varmasti osalla oli aavistus tai tieto ettei ihan lain kirjainta noudatettu. Ja menevät vastakin kun uusia viritelmiä laitetaan saataville. Jossain vaiheessa vain rationaalinen järki sumenee kun helppoheikki tulee esittelemään slaidejaan puku päällä, tukka öljyttynä ja Rolex näkyvillä. Silmissä kiiluu vain uusi auto, asunto jossain Välimeren rannalla ja samppakalja. Ja lopussa seisoo tyhjä pankkitili ja pahimmassa tapauksessa vahvistettu tuomio oikeudesta.
Tykkäsin kirjan huumorista jota viljeltiin koko lukumatkan ajan. Hiukkasen sotkeennuin noissa eri vuosiin sijoittuvissa tapahtumissa, mutta se ei haitannut juurikaan. Kirja olisi voinut ehkä paneutua vähän enemmän tähän loppuaikaan kun korttitalo lähti luhistumaan eli veistä olisi voinut kääntää vielä enemmän haavassa. Nyt se painottui aika vahvasti rakentamaan sitä huuman nousua ja vasta loppupuolella tuli eteen karmaiseva totuus ja siitä edettiin kovin nopeasti jo tulevaisuuteen. Dialogit olivat joskus myös aika pitkiä mikä ajoittain pisti silmään. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja viihdyttävä teos.
Tämä on hyvä kirja luettavaksi monelle jolla on pikainen rikastuminen mielessä tai originaalin WC:n muistot vielä mielessä. Ja toki tietysti tällaisen kuivemman (akateemisen?) huumorin ystäville. Pahoittelut vielä kaikille rahansa, perheensä ja/tai mielenrauhansa menettäneille. Lohdutuksena voin sanoa kuitenkin että ponzit ovat eläneet jo ainakin 1800-luvulta muodossa tai toisessa, jotkut vähän vähemmän lain väärällä puolella, jotkut vähän enemmän. Aina niihin on löytynyt ihmisiä sijoittamaan viimeisetkin rahansa.
Siinä vaiheessa kun itse luulee olevansa ensimmäisten joukossa sijoittamassa johonkin oikein uskomattomaan rahasampoon kaverin suosittelemana niin kannattaa tutustua vaikkapa wikipediassa ponzi huijauksiin ja nimensä huijauksille antaneeseen Charles Ponziin ja sen jälkeen voi kipata pipoon ihan kunnolla jäitä. Ahneella on sangen likainen loppu.
Minä päätän tämän nyt tähän. Sijoitusvinkkinä voin kertoa että itse sijoitan vähäiset ylijäämäni lailliseen huijaukseen pörssissä, yleensä rahastojen muodossa. Kaiken se ottaa, vähän se antaa.