Timo Jutila, Tappara. Pakki joka on varmasti jäänyt jokaisen 1995 MM-kisoja seuranneen mieleen finaalimaalinsa tuuletuksesta. Tämä kirja kertoo hänen tarinansa junnusta nykypäivään sekä tietysti vähän muutakin lätkäkaukalon laidalta. Jutihan pelasi pääasiassa Tapparassa mutta hän myös pistäytyi ulkomaillakin pariin otteeseen. NHL:ssäkin hän ehti yhden maalin värkkäämään mutta valitettavasti ura siellä jäi kovin lyhyeksi. Meni ulkomailla sitten hyvin tai vähemmän juhlavasti niin tuntui että hän palasi aina mielellään Suomeen ja Tapparaan, toiseen kotiinsa.

Jutin oma rooli jäi välillä vähän vähemmälle kun kirjassa keskityttiin kertomaan eri mm- ja olympiaturnauksien peleistä ja miten ne olivat sujuneet. Näissä olisi voinut olla vähän enemmän Jutimaista näkökulmaa. Jos jotain jäi pois (hotelli Rosendahlin mestaruusjuhlista olisi saattanut olla enemmänkin kerrottavaa, tällaista olen saanut kuulla luotettavasta lähteestä) niin toki aivan tärkeimmät asiat käydään läpi, näistä ehkä tunnetuimpana kuuluisa nuuskakohtaus vuodelta 2010 Vancouverin olympialaisista. Kaikki kisoja seuranneet muistavat varmaan tapauksen kun Tarja Halonen on kuvassa saapumassa aitioon ja Juti tuikkaa nuuskaa huuleen kuvan laidalla. Tämähän tapahtui Suomi – USA pelissä joka itse asiassa pelinä oli ohi ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen USA:n tykittäessä nuuskan sijaan maaleja aivan liukuhihnalta. (Kyllä, itseäkin kylmää tuo peli vielä.)

Tätä kirjaa kuuntelin samalla kun luin Heikki Riihirannasta kertovaa kirjaa “Hexi – Taistelija”. Välillä asiat menivät vähän sekaisin omassa päässä kun samat tapahtumat olivat menossa samoihin aikoihin molemmissa kirjoissa, mutta toisaalta oli kiva verrata kavereiden muistoja niiltä ajoilta. Eivät ne muistelot aina aivan yhteneviä olleet mutta onhan noista ajoista jo jokunen vuosi vierähtänyt, muistikin varmaan on vähän antanut jo periksi.

Muuten tätä kirjaa oli kiva kuunnella äänikirjana, mutta sellaisen vinkin voisi antaa lukijalle (tai kuka ikinä sitten ohjaakaan lukemista) että esimerkiksi kiekkotilaston 20 1+6 = 7 voisi lukea “Kaksikymmentä ottelua, yksi maali ja kuusi syöttöä, yhteensä seitsemän pistettä”, eikä “Kaksikymmentä, 1 plus 6 on yhteensä 7”. Ensimmäiset kerrat kun näitä tilastoja luettiin niin en yhtään hahmottanut että mitä nämä yllättäen tulevat luvut olivat ja jatkossakin siihen kiinnitti tarpeettomasti huomiota vaikka sitten osasi jo odottaa mitä tuleman pitää, tekstissähän tämä formaatti on aivan normaali ja selkeä. Tämä oli vain pieni parannusehdotus, kyllä tämä kirja kannattaa lukaista tai kuunnella jos on kiekosta kiinnostunut.