Tämän kirjan otin vaihdossa Kreetan hotellin lukuhyllystä samalla kun vein kasan muita kirjoja joita meillä oli lomalla mukana ja sain loppulomalle jotain tekemistä.
En ole koskaan Nesbøn kirjoja lukenut ja ainoa kosketus häneen (tiettävästi) on Miehitetty tv-sarja josta ensimmäisen kauden olen katsonut. Sarja oli hyvä joten se antoi pientä ennakkoa siitä että hyvän kirjailijan kanssa ollaan tekemisissä.
Kirja sijoittui headhunttauksen maailmaan ja siihen kun sopivasti sekoitetaan yritysvaltausta ja taidevarkauksia niin juonenkäänteitä on yli oman tarpeen. Ensimmäisestä sivusta alkaen totesin että pidän Jon kirjoitustyylistä. Kirja piti jännityksen yllä aivan alusta yllättävään loppuun asti ja tapahtumia riitti niin ettei tylsää hetkeä ollut missään vaiheessa. Ehkä pienenä miinuksena hiipi mieleen jossain vaiheessa kirjaa pieni epärealistisuus juonessa mutta en sen antanut häiritä. Tosin mitä epärealistisempi skenaario on, sen todennäköisemmin joku on sen kuitenkin jo oikeassa elämässä toteuttanut. Totuus on tarua jne.
Lopullinen juoni pidettiin ehkä turhaan aivan loppuun asti piilossa, pieniä täkyjä olisi voinut jättää tekstiin sinne tänne niin sillä olisi pystynyt ehkä ruokkimaan vähän lukijan mielikuvitusta ja tuomaan näitä “mitä jos” fiiliksiä mukaan. Jos hovimestari ei olekaan syyllinen niin kukakohan se näistä mahtaa sitten olla. Tosin sama olo tuli eilen – ehkä jopa pahempana – katsoessani elokuvaa Inferno (Tom Hanks) jossa vasta lopussa purettiin kaikki juonenkäänteet. Toinen vaihtoehto toki on etten tajunnut niitä lukiessani. Niin, ehkä se on se todennäköisempi skenaario.
Oli miten oli, loistava kirja ja tykkäsin. Nyt taas pois dekkareista ja jotain muuta lukuputkeen. Ja ehdottomasti seuraavaksi e-kirja. Tätä paperikirjaa kun ei mukana voinut kantaa joka paikkaan niin monesti jäi pienissä luppohetkissä harmittelemaan ettei ollut lukemista mukana.