Tämä kirja on ollut omalla lukulistalla jossain päin takaraivoa jo sen julkaisemisesta lähtien mutta en ole aktiivisesti sitä koskaan metsästänyt. Nyt se sattui puolivahingossa hollille joten lainasin sen ja lähdin lukemaan.

Bruce Dickinson syntyi 50-luvun loppupuolella Britanniassa ja kävi koulunsa aina yliopistoon asti. Kunniatohtorin arvoja hän on saanut useita, mm. Helsingin yliopistolta. Koulu ei kuitenkaan ollut aina (vai koskaan?) se ykkösasia hänen elämässään vaan musiikki on aina vienyt häntä eteenpäin. Kirjasta käy selväksi se että taiteilijan elämä on sopinut hänelle aina paljon paremmin kuin tavallinen päiväduuni.

Kirja lähti jotenkin hitaasti liikkeelle ja tuntui olevan alkuun aika mitäänsanomaton. Alkukankeuden jälkeen vauhti kiihtyi kun päästiin pelkistä koulu- ja bändiasioista muihinkin juttuihin. Elämänsä varrella Bruce on kuitenkin ehtinyt miekkailla, kirjoittaa romaaneja, toimia lentäjänä, olla radiojuontajana jne. Varsin vaikuttavia saavutuksia jokainen jo erikseen. Niin, ja hinasihan hän siinä sivussa myös Iron Maidenin maailmanmaineeseen ja on pitänyt sen siellä nämä vuosikymmenet. Välillä lukiessa tuntui että miten ihmeessä hänellä on voinut olla aikaa kaikkeen, itsellä kun ei aika riitä oikein mihinkään vaikka käynkin vain ihan tavallisessa päiväduunissa.

Muista kirjoista poikkeava valinta on ollut jättää kaikki omaa perhe-elämää koskevat asiat täysin kirjan ulkopuolelle, mutta toisaalta tarinoita riitti ihan ilman niitäkin. Tätä valintaa en tiennyt ennen kirjan lukemista joten matkalla tuntui oudolta kun vertasin mielessäni tätä muiden kirjoittamiin vastaaviin kirjoihin joissa aina välillä kerrotaan kotioloistakin.

Mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisesta ihmisestä, kannattaa lukea vaikka hevi ei niinkään kiinnostaisi.