Homo Sapiensin historian jälkeen oli hyvä palata romaanin pariin. En ole koskaan ollut innostunut sota-aiheisista tai ylipäätään historiaan sijoittuvista romaaneista, joten hieman varauksella tämän kirjan nappasin luettavaksi. Olin päättänyt jo jokunen viikko sitten tutustua jossain vaiheessa Koskisen tuotantoon. Koska yhtään kirjaa en ollut häneltä ikinä lukenut ei minulla ollut minkäänlaista ennakkokäsitystäkään. Kohti tuntematonta siis kuin Roald Amundsen kohti etelänapaa vuonna 1911. Ehkä vähän vähemmän vaarallisissa tunnelmissa kuitenkin. Uuden kirjan valinnan tullessa eteen lähdin Helmetin valikoimaan tutustumaan jos vaikka sieltä löytyisi jotain. Tämä oli ainoa heti lainattavissa ollut e-kirja Koskiselta joten valinta oli siis helppo.
Kun olin päässyt vähän matkaa eteenpäin olin jo positiivisesti yllättynyt. Juoni vei mukanaan ja yleensä minulle hankalat pomppimiset ajassa vuoroin eteen ja taakse sujuivat tässä täysin ongelmitta. Kirja tuli luettua Saksan lomamatkasta ja paikallisista aktiviteeteista huolimatta varsin nopeasti. Mutta mikäs siinä oli lukiessa kun koko ajan tapahtui jotain ja kirjoitustyyli oli mainio; ei teennäistä huumoria tai väkisin kerrottuja yksityiskohtia jotka yleensä vain aiheuttavat vaivaantuneen tunnelman. Alkuun arastelin ehkä myös rakkausteeman kanssa, mutta sitä hiveltiin vain sopivan siveästi pitkin matkaa ilman imeliä kohtauksia. Monessa kohdassa kirjaa häivähti päässäni ajatus että mitkä kaikki olivat todellisia ja mitkä fiktiivisiä tapahtumia, kaikki oli saumattomasti punottu yhteen ja annoin mennä vaan eteenpäin kaasu pohjassa aina seuraavaan pakolliseen taukoon asti.
Kun kirja loppui tänään aamulla ja loppukaan ei mennyt kuin Hollywoodissa niin pakko on suositella tätä kirjaa. Lisääkin olisin lukenut, mutta niin totta on se että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Nyt vähän Vapaavuoren talouskirjaa väliin ja palataan Koskisen tuotantoon jälleen jossain vaiheessa. Nauttikaa kesästä ja lämmöstä. Syksy tulee jo vauhdilla ainakin kalenterin mukaan.