Luulin tarttuvani ihan tavalliseen historiankirjaan missä kerrotaan asioita jälleen kirjailijan omalta kantilta. Mutta yllätys oli melkoinen kun lähdin tätä lukemaan. Alkuosa kirjasta oli vähintäänkin omituinen, mutta kun vauhtiin päästiin niin pääsin jo juonestakin kiinni. Tämä oli vähän erikoisesti kirjoitettua tarinaa Suomen historiasta, osin totta ja suurelta osin totuuden vierestä.
Alkupuolella käytiin läpi yksitellen ja hyvin lyhyesti suomalaisia merkkihenkilöitä ja heidän taustojaan. Osa on epäilemättä faktaa, mutta omaa tarinaa Seppälä kylvi mukaan surutta ja aihetta tuntematon voisi jopa panikoida että mikäköhän se todellinen historia mahtoi ollakaan.
Alun töksähtelevien henkilö- ja paikkakuvausten jälkeen sukellettiin enemmän Mannerheimin vaiheisiin. Hänen tekemisiään käytiin läpi melkoisen räävittömästi. Välillä pantiin, välillä sodittiin ja muina aikoina sitten tarinoitiin jonninjoutavia historianpläjäyksiä jotka enemmän tai vähemmän liittyivät tarinaan. Tästäkään tarinasta ei todennäköisesti kauhean moni asia pidä paikkaansa, mutta en ryhdy tutkimaan mitkä olivat ne oikeat ja mitkä kuvitteelliset seikat. Mannerheim pysyköön mielessä patsaana Helsingin keskustassa.
Mannerheimista kun päästiin ohi, hypättiin taas muutamaan historian henkilöön joista heitettiin puolilegendaa ja jälleen sama tunne kuin kirjan alussa: mikäköhän tässäkin pitää paikkansa. Onneksi ihmiset olivat jossain määrin tuttuja joten oma suodatus toimi loistavasti.
Varsinainen historiankirja tämä ei ole vaikka näin oletin kun tämän lainasin, näillä tiedoilla voisi lukion historian essee-vastauksesta saada ehkä lohdutuspisteen (tai ainakin puolikkaan) ja komennon tutustua historiaan uudelleen. Mutta en vielä tänä päivänäkään ymmärrä täysin miten kirjan alku ja loppu liittyivät koko kirjaan. Molemmat olivat kuin pätkiä Wikipediasta. Tai ehkä kuitenkin Hikipediasta, sen verran räävitöntä tekstiä niissä oli. Pitääkö nuo pätkät lukea vielä uudelleen jos ymmärrys niiden suhteen kasvaisi?
Kaiken kaikkiaan sanoisin että ihan hauska kirja kunhan lukee kieli poskella. Jos on perinnöllisistä tekijöistä johtuen taipumusta synkkyyteen ja vakavuuteen niin kannattaa jättää tämä kirja väliin ettei pahoita mieltään.