Aikansa tunnettu rikollinen Osmo “Lusu” Ahlqvist ammuttiin kotonaan vuonna 1995. Vierailulle tullut mies ampui tämän kylmäverisesti hänen lastensa edessä. Lusun nuorin lapsista sai myös osuman päähänsä, mutta hän selvisi siitä vaikka menettikin kuulon toisesta korvasta.

Kirja on kahden toimittajan ja Lusun tyttären Sinin kertomus Lusun elämästä. Kotona hän eli normaalia elämää mutta kodin ulkopuolella hän oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista rikollisista. Tämä puoli hänestä selvisi lapsille vasta kuoleman jälkeen. Vaikka he olivat vierailleet joskus vankilassakin tapaamassa isäänsä, heille oli kerrottu että paikka oli lelutehdas ja isä joutui tekemään pitkiä työvuoroja. En tiedä miten vanhemmat lapset ovat voineet tämän uskoa, mutta näin kirjoittajat väittävät.

Peruskoulu alkoi Lusun osalta hyvin ja hän oli erittäin hyvä oppilas. Jossain vaiheessa asiat alkoivat kuitenkin mennä vikaan ja lopulta sosialitoimi päätti sijoittaa hänet poikakotiin. Poikakodin tarkoitus oli karistaa asukkaistaan rikollinen tausta vaikka väkivalloin 1960-luvulla mikä johti täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Se koulutus kasvatti pikkurikollisista todellisia rikollisia. Näin kävi Lusullekin.

Vuosien varrella hänestä tuli merkittävä toimija rikollispiireissä. Lopulta 1990-luvulle tultaessa hän sekaantui myös huumekauppaan, mikä oli rahakasta mutta toisaalta myös hyvin vaarallista liiketoimintaa. Hän tuli astuneeksi myös alalla jo toimineiden varpaille ja on mahdollista että tämä koitui hänen kohtalokseen. Todisteita palkkamurhasta ei koskaan löytynyt, vaikka hyvin paljon sellaisia epäilyksiä oli ilmoilla. Toisaalta myös on herännyt epäilyjä siitä että poliisit olisivat sotkeentuneet tuolloin huumekaupan suojeluun, joten senkin takia palkkamurhan osalta tutkimukset ovat saattaneet päätyä yllättäen umpikujaan.

Ihan hyvä ja värikkäästi kirjoitettu kirja, joskin saattaa antaa edelleen vähän turhankin loisteliaan kuvan rikollisen elämästä. Kirjan jälkeen jää miettimään että mitä kaikkea taustalla on tapahtunut mikä ei koskaan ole paljastunut. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.