Emil Vaateri syntyi 1900 suomalaiseen työläisperheeseen. Hänestä tuli itsekin työmies käytyään koulua neljä lukuvuotta ja hän liittyi punakaartiin Suomen sisällissodassa. Sodan jälkeen hän siirtyi Neuvostoliittoon, missä hänestä tuli upseeri. Sotien välillä hän toimi niin työmiehenä kuin armeijankin palveluksessa.
Emil selvisi kuin ihmeen kaupalla Stalinin puhdistuksista 1930-luvulla ja jatkoi sotilasuraansa Neuvostoliitossa Suomen jatkosotaan asti. Tuona hänelle kohtalokkaana vuonna 1941 suomalainen vänrikki Risto Mäkinen ampui hänet rintamalla kaksintaistelussa. Tästä tapahtumasta jäi Mäkiselle mieleen se että vastustaja ei suostunut antautumaan ja hän sanoi sen suomeksi, aivan suomalaisittain.
Risto Mäkisen poika, Matti Mäkinen, löysi myöhemmin ammutulta venäläisupseerilta otetut tavarat isänsä jäämistöstä. Laura Halminen ryhtyi myös tutkimaan Vaaterin historiaa. Arkistoja penkoessa löytyi yllättävän paljon tietoa ja toisaalta tietoihin jäi myös aukkoja joita edes EK (Etsivä Keskuspoliisi) ei ollut kyennyt selvittämään. Kun aika ja tutkimukset etenivät niin yhteyksiä sekä uusia tuntemattomia sukulaisia alkoi ilmaantua sekä Suomesta että Venäjältä. Vasta 2010-luvulla saatiin myös Emilin Venäjällä asuneita sukulaisia haastateltua niin että Emil Vaaterin historian puuttuvia lankoja saatiin sidottua yhteen.
Historia kiinnostaa minua ehkä noin tavanomaisessa määrin enkä tätä kirjaa lainatessa ollut varma olisiko se riittävän mielenkiintoinen. Onneksi en juuri koskaan mieti näitä tosissani vaan otan luettavaksi tai kuunneltavaksi kirjoja vähän laidasta laitaan. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sillä tämä oli hyvä kirja niin Emil Vaaterista, Suomen alkuvaiheista, itsenäistymisen ajasta ja sodista Venäjää / Neuvostoliittoa vastaan. Historiasta ja sodista kiinnostuneille tämä on loistava teos, kannattaa lukea.