Kertomus Ari Puheloisen matkasta työmailta sotilasuralle ja siellä aina Suomen puolustusvoimain komentajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle 2014. Hän lähti aikanaan vaatimattomista oloista liikkeelle, kävi koulunsa ja samalla myös töissä, rahan tarve kun oli kova. Armeijaan meno muutti hänen koko elämänsä, siitä urkeni hänelle lopulta koko elämän mittainen ura.
Vuosien aikana Puheloinen oppi tuntemaan Neuvostoliiton toimintaa opiskellessaan siellä. Opittuaan tässä ohessa myös venäjän kielen hän toimi tulkkina monissa tilaisuuksissa. Hän opiskeli myös Yhdysvalloissa joten hänellä oli laaja kuva siitä miten eri maiden puolustusvoimat toimivat sekä myös siitä miten politiikka on mukana kuvioissa eri maissa.
2000-luvulle saavuttaessa tilanne oli muuttunut sillä kylmä sota oli – kuten nyt tiedämme – väliaikaisesti lakannut olemasta ja Suomen puolustusvoimat oli hyvin suuren muutoksen kourissa. Hän ei juuri suoraan kritisoinut sitä että puolustusvoimien budjettia leikattiin voimakkaasti 2000-luvun aikana vaan totesi ettei rahasta purnaaminen ole puolustusvoimien tehtävä vaan heidän tehtävä on annetuilla resursseilla rakentaa niin hyvä puolustus kuin mahdollista. Poliitikoiden kanssa pidettiin yhteyttä niin että heille pystyttiin kertomaan mitä kulloinkin nähtiin tulevaisuuden tarpeina.
Venäjään Puheloinen keskittyi aika paljon kirjassaan ja siihen mitkä asiat ovat voineet johtaa nykyiseen tilanteeseen. Hänen viestinsä on se että me emme vain oikeasti ymmärrä mitä venäläinen ajattelee, heillä on niin syvälle kasvanut oma ajatusmaailmansa joka on täysin erilainen kuin meillä täällä ns. lännessä.
Erittäin hyvä kirja siitä miten puolustusvoimat on vuosikymmenien varrella kehittynyt ja mitä kaikkea se toiminta pitää sisällään. Se on paljon muuta kuin pelkästään varusmiespalvelus ja takana tehdään todella paljon asioita jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään jatkuvasti.