Etelä-Sudanissa levottomuuksien keskellä pienessä kylässä elävä Samuel Sooleymon saa tilaisuuden päästä mukaan nuorten koripallojoukkueeseen joka lähtee pelaamaan turnaukseen muiden maiden vastaavia joukkueita vastaan USA:ssa. Hän läpäisee paikalliset karsinnat ja pääsee lopulta matkaan joukkueen mukana.
Turnauksen edetessä Samuel ei pysty näyttämään kykyjään mutta joukkueen kasannut valmentaja saa puhuttua Samuelin stipendille collegeen koulun valmentajan kautta. Koulun kaksi pelaajista oli aikaisemmin sotkeutunut ryöstöön, joten he olivat automaattisesti poissa vuoden toiminnasta ja pelaajapula oli huomattava. Samuelin unelma ammattilaisuudesta ei kuollut vielä vaikka suuret koulut eivät hänestä olleet kiinnostuneita.
Kotona Etelä-Sudanissa kapinalliset hyökkäävät hänen kotikyläänsä turnauksen aikana, murhaavat hänen isänsä ja kaappaavat siskon. Hänen äitinsä ja kaksi veljeä pääsevät pakenemaan Ugandan puolelle pakolaisleirille missä heitä odotti kurjat olosuhteen tuhansien ja tuhansien muiden pakolaisten joukossa. Ruuasta ja vedestä oli aina pulaa, asuntona oli teltta ja yhteydenpito ulkomaailmaan oli rajallista.
Samuel saa koulussa lempinimen Sooley ja hän aloittaa opiskelut, työn jalkapallojoukkueen vaatehuoltajana ja koripallon peluun. Kirja rakentaa hienosti hänen tarinaansa ja seuraa samalla – ehkä vähän liian ohuesti – hänen äitinsä ja veljiensä elämää pakolaisleirin kurjuudessa.
Kirjan lopussa epätoivo ja toivonkipinä paremmasta vuorottelevat. Kirja piti otteessaan aivan loppuun asti eikä koskaan voinut olla varma mitä tapahtuu. Äänikirjan lukija oli myös hyvä (Dion Graham) ja osaltaan loi tunnelmaa koko ajan.