Hotakaisen Bronks kertoo kahtiajakautuneesta Suomesta jossa Veturitie jakaa maan Keskustaan ja Joutomaahan. Keskustassa toimistotyöntekijät eli Mielensilittäjät siirtelevät papereitaan ja elävät siistiä elämää kun taas Joutomaalla ihmiset ovat fyysisen työn suorittajia, käyttävä tuulipukuja ja muutenkin käyttäytyvät ns. rahvaanomaisesti.
Sinänsä ovela ajatus luoda täysin kahtiajakautunut karikatyyrinen yhteiskunta jonka esikuva on todellisuudessa ollut vallitseva jo ties kuinka monta vuosisataa. Kirja sijoittuu suurin piirtein meidän aikaamme joskin tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta sanoa. Hyvä näin, mutta siinä vaiheessa kun kirjan päähenkilö Raimo Kallio, Joutomaan asukas ja maansiirtäjä kuten isänsä ja isoisänsäkin, on korvannut ruumiinosiaan metallilla ja ruuvannut niitä itseensä kiinni ja toisaalta osa ihmisistä elää maan alla mullassa, menee homma todella himmeäksi.
Kirjan kantava tarina kertoo siitä että Keskustan byrokraattien mielestä Joutomaa on nyt saatava parempaan käyttöön ja siellä asuvat Toistaitoiset siirretään uusille kehittyville asuinsijoille eli käytännössä metsään. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien mieleen ja vastustus on kovaa.
Tämä kirja meni minulta paikoin yli hilseen enkä ollut varma välillä pitäisikö hikoilla vai nauraa. Onneksi Hotakaisen hervoton sanailu pelasti paljon. Suosittelisinko? En osaa sanoa, mutta jos Hotakaista on joskus nähnyt telkkarissa ja tykännyt hänen jutuistaan niin tämäkin kirja voi silloin upota hyvään maaperään.